Eilinen tv:n niin sanottu vihailta oli valaisevaa seurattavaa. Vihailta keskittyi nk. maahanmuuttokriittisyyteen, johon hallitseva vihapuheen traditio ottaa tavalla tai toisella kantaa. Ja tässä tapauksessa valitettavasti voidaan jo puhua traditiosta, vaikkakin melko tuoreesta.
Aika usein nk.maahanmuuttokriitikot käyttävät naisia rasisminsa keppihevosina. Kun he ilmaisevat huolensa naisten kuuleman mukaan heikosta asemasta islamissa, he unohtavat kokonaan että kyllä sitä meillä Suomessakin osataan. Melkein joka päivä saa lehdistä lukea "kunniamurhista", joissa on se ero islamilaisiin "kunniamurhiin", että jälkimmäiset on ehkä hieman useammin tehty selvin päin. Puhumattakaan siitä, että juuri nämä "maahanmuuttokriitikot" itse tapaavat varata naiselle silkan piian roolin. Joku soinilaisuuden edustaja tässä taisi juuri äsken murjaista, että moni heikäläinen on tilannut itselleen piian lähialueilta tai sitten vähän kauempaa. Omat ominaisuudet on hyvin kätevää projisoida toisiin. Lähetti potkaisi kissaa.
Simon Elo oli huolissaan länsimaisesta arvoliberalismista, vedoten Samuel Huntingtonin käsityksiin kulttuurien törmäyksestä. Ymmärsi sentään olla vetoamatta Batmaniin. Tai Halla-Ahoon. Hänhän on tunnetusti kaikkein tunnetuin henkilö, joka on tästä huolissaan, siis kulttuurien törmäämisestä. On nimittäin hyvin hankalaa nähdä, mitä olisi se halla-aholainen arvoliberalismi, jota islamisaatio uhkaisi. Halla-aholainen arvoliberalismi??
Kun Wille "Ryyd" Rydman vakuutti, että hänen yhteiskuntamallissaan meikäläiset pitävät huolta toisistaan, minusta olisi hyvin lohdullista, jos saisin häneltä tiedon siitä, että kuulun näihin heikäläisiin. Tai siis meikäläisiin. Kaipaisin siis Rydmanilta kannanottoa, jossa hän olisi huolestunut esimerkiksi työttömien, syrjäytyneiden tai yksinhuoltajien asemasta ja jossa hän osoittautuisi olevansa lupauksensa mittainen mies ja lupaisi tehdä heidän hyväkseen jotakin. Tosin, jos ihan rehellisiä ollaan, ei ainakaan minua kannata elättää. Minähän syyllistyn ajoittaiseen kiittämättömyyteenkin.
Kun tv-toimittajat yrittivät olla näennäisesti reiluja ja tasapuolisia, he keksivät uusia viholliskuvia ns. vasemmistoradikalismista. Näin he tulivat itse syyllistyneeksi vihapuheeseen, keksimällä uusia uhkia joita voi käyttää viholliskuvien luomiseen. Ja tähän täkyyn Rydman oitis tarttuikin. Hän näki Lontoon äskettäisen polttopullojen heittelyn osoituksena vasemmistoanarkismista, ja muisti vielä varmuudeksi kaivella Stalinin tunkioita jos ei muuten olisi ollut asia ihan tarpeeksi selvä että vasemmistolaiset ne pahoja ovat kun eivät kunnioita yksityistä omaisuutta.
Lontoon tapahtumilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä politiikan kanssa, ne ovat yhteiskuntaan ja omiin mahdollisuuksiinsa pettyneiden ja syrjäytyneiden tylsistymistä, kyllästymistä tekemisen puutteeseen ja puhdasta vandalismia. Jos väittää, että kaikki yksityisen omaisuuden tuhoaminen on vasemmistolaisuutta, yhtä hyvin voisi väittää, että kaikki julkisen omaisuuden tuhoaminen olisi oikeistolaisuutta.
Bat ja Ryyd eivät kuitenkaan ole vandaaleja, vaikka he käsittelevätkin ihmisarvoa, ihmisoikeuksia ja sananvapautta miten sattuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti