Virvikin ulkoilureittiä siirretään noin puolen kilometrin matkalta pohjoiseen uuden Toukovuoren asuinalueen tieltä. Näin vähän se siirtyy; vanha reitti on kuvassa etualalla, koivurivistön alapuolella ja uusi reitti yksinkertaisen koivurivistön yläpuolella. Taitaa tulla siirto-operaatiolle hintaa, parinkymmenen metrin takia. Kun tämä siirto-operaatio tehdään ekotehokkaaksi sanotun Toukovuoren asuinalueen takia, taitaa tämä operaatio itsessään olla kaikkea muuta kuin ekotehokas. Se siitä ekotehokkuudesta siis.
Toisaalta, ei reitin luonnonrauhasta enää mitään olisikaan jäänyt jäljelle. Entisen ulkoilureitin eteläpuoli on nyt kuin Kuun maisemaa.
Liikennemerkki osoittaa, että tästä pääsee uudelle reitille.
Ja kyllähän se on pakko tunnustaa, näyttäähän tämä hyvältä...
... kunnes se loppuu. Tuosta vielä umpimetsään.
Vanhan reitin varsi on tällä hetkellä varsinainen kunniakuja.
Eivät metsätuhot kuitenkaan rajoitu kaupungin suunnittelemiin. Ylläoleva kuva esittää maisemaa noin kolmisen kilometriä Humlan majalta Holkenin suuntaan. Yksityinen on hakannut tähän niin roisin hakkuuaukon, että tien 1552 liikenne sekä näkyy että kuuluu tästä aukosta ulkoilutielle. Kuitenkin metsähän on mitä paras luonnollinen saaste- ja melumuuri, puhumattakaan siitä, että tutkimuksien mukaan metsän virkistävä vaikutus on tehokkain silloin kun liikennettä ei näy tai kuulu ja syntyy erämaan illuusio.
Ei paljon auta, vaikka kaupungin metsätalousinsinööri Tommi Laakkosen mukaan Holkenin reitti on
reittitoimituksella perustettu ja yleiskaavassa huomioitu. Reitin varret eivät näköjään nauti yleiskaavan suojaa. Vaikka valettaisiin betoniin, niin kunhan vain reitti säilyy...
... eikä se säily, jos Saaristotie-kaavailuista pidetään kiinni. Yleiskaavasta viis. Aiotaanko hiihtäjät panna irrottamaan suksensa heidän ylittäessään Saaristotietä henkensä kaupalla? Vai aiotaanko hiihtäjät ajaa autoilemaan Sotunkiin tai peräti Paloheinään yhtenäisten metsäreittien perässä?
Kaisa Haurun etc. tuoreen tutkimuksen mukaan "Pienikin kaupunkimetsä voi lievittää stressiä, jos metsässä kulkija ei samaan aikaan näe kaupunkimaisemaa.
Kaupunkiasujan henkireikiä ovat erilaiset viheralueet, joihin voi
poiketa arkipäivän puuhien ohessa levähtämään. Helsingin yliopiston
Ympäristötieteiden laitoksella tehty tutkimus osoittaa, että nimenomaan
kaupunkimetsillä on tärkeä rooli kaupunkilaisten stressinlievittäjinä.
Tutkimuksessa helsinkiläiset kaupunkimetsien käyttäjät kokivat elpyvänsä stressistä sitä paremmin, mitä vähemmän kaupunkimaisemaa näkyi metsän reunan läpi. Tulos oli samansuuntainen riippumatta siitä, rajautuiko metsä viihtyisään pientaloon vai autotiehen."
Lisää Haurun tutkimuksesta voi lukea klikkaamalla allaolevaa linkkiä.
http://kaupunkimetsa.blogspot.fi/2012/09/kaupunkimetsat-auttavat-palautumaan.html
2 kommenttia:
Näyttää siltä että Porvoossakin osataan. Vai olisiko Helsingin rakennusvirasto käynyt konsultoimassa?
Kai metsureille pitää saada töitä, ja määrärahat käytettyä. Tosin kuvasarjan viimeinen hakkuuaukko ei taida olla kaupungin tekemä. Yhtä kaikki, tuho on sama.
Lähetä kommentti