Kun ylioppilaaksi kirjoitettuani pyrin Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan, ekalla yrittämällä ei ihan tärpännyt. Johtui tosin siitä, että sekotin kompakysymyksessä Pekka Kuusen ja Heikki Kuusen keskenään, mutta joka tapauksessa, seuraavalla yrittämälläni en halunnut jättää mitään sattuman varaan. Päätin satsata sen verran kuin mitä itsestäni oli kiinni, ja maksoin omilla ansiotuloillani valmennuskurssin.
Sitä ei kuítenkaan voi mitata, mikä oli valmennuskurssin osuus sisäänpääsyyni toisella yrittämällä. Valmennuskurssin lisäksi luin pääsykoekirjoja, eniten Allardtiin keskittyen, koko ajan. Pidin keväällä ehkä 3-4 viikon paussin, mutta uskoisin lukeneeni Allardtin vuoden aikana viitisenkymmentä kertaa ja valtio-opin kirjat 7-8 kertaa, ainakin.
Vuonna -1991 valmennuskursseja taisi järjestää vain yksi tarjokas, ja yhden aineen kurssi maksoi tuolloin vanhaa rahaa noin tonnin eli nykyistä rahaa vajaat 200 euroa. Pystyin tuolloin silmää räpäyttämättä maksamaan tuon summan, paljon kivuttomammin kuin korkeakoulutuksen hankkimisen jälkeen, töissäkäyvänä. Joku tästä saattaisi tehdä hätäisiä päätelmiä siitä, kannattaako koulujen käyminen.
Tänään Hesarissa mainostettiin vuoden kestävää lääketieteellisen tiedekunnan valmennuskurssia, joka maksaa 2750 euroa. Sukupolven aikana valmennuskurssin hinta on siis 14-15 -kertaistunut. Eivät ole tuloni, tai tulotaso yleensäkään. Tosin en mä lääkäriksi kai muutenkaan...
Siitä on vallinnut miltei yksimielisyys jo siitä alkaen kun keksittiin huoltosuhde - minä kuulin siitä juuri päntätessäni pääsykoekirjoja, että sitten kun valmistun, suuret ikäluokat jäävät joukoittain eläkkeelle ja nuoria odottaa avointen työpaikkojen onnela - että välivuosien pitäminen on kannattamattomuudessaan vastuutonta vapaamatkustamista. Mutta onko sittenkään? Välivuoden pitäjä voi täystehoisesti valmistautua pääsykokeeseen, ja jos hänellä pappa tai mamma betaalaa, tämä on mahdollista. Toisena vaihtoehtona on sitten maksaa tuollaisen minun miltei 1,5 -kertaisen kuukausipalkkani verran valmennuskurssifirmalle. Luennot ovat iltaisin, joten hyvin sinne ennättää vaikka ei pitäisikään "välivuotta" vaan kävisi töissä.
Molemmissa tapauksissa, koulutus tulee kasaantumaan hyvätuloisten - ei välttämättä koulutettujen - lapsille. Jos on varaa pitää välivuosi, on aikaa valmistautua pääsykokeeseen. Valmennuskurssin ostamistakin huomattavasti helpottaa jos joku muu maksaa, kuten oma isi tai äiti. Olemme joka tapauksessa, kiitos valmennuskurssien, yhä selkeämmin palaamassa tilanteeseen, jossa säätykierto periytyy. Ne opiskelevat, joilla on varaa hakea opiskelemaan. Tai joilla on niin ymmärtäväinen työnantaja kuin minulla silloin 90-luvun alun laman kynnyksellä: jos työnantaja kehottaa pänttäämään pääsykoekirjoja työaikana, pyydellen anteeksi sitä ettei hän pysty täystyöllistämään minua ihan koko ajan, niin silloinhan minä luen. Kiitos siis Helsingin yliopiston atk-keskus ja Backströmin Lasse!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti