Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

10.9.2012

Mikä on porvoolaistumisen merkki?

Kun vasta vajaat puolitoista vuotta sitten muutin Helsingistä Porvooseen, toki entisen kotikaupunkini vielä toistaiseksi paljon paremmin kuin nykyisen kotikaupunkini tuntevana olin kiinnittynyt Helsinkiin monin paikallisin juurin. Helsingin kaupunkisuunnittelua yli 30 vuotta harrastaneena, olen aktiivisena kansalaisena seurannut tiiviisti mm. Keskuspuiston, Kaarelan, Vallilanlaakson ja vaikkapa Mustavuoren asioita, ja edelleenkin sudeettihelsinkiläinen minussa herää kun jotakin tapahtuu joko näissä tai sitten jotakin oireellista, kiinnostavaa tai muuten merkittävää sattuu jossakin muualla päin Helsinkiä. Olen muuttoni jälkeenkin ottanut kantaa Helsingin asioihin, sillä en katso, että osallisuus rajoittuu välittömään maantieteelliseen läheisyyteen. Osallisuus liittyy siihen, missä määrin käyttää jotakin aluetta tai samastaa alueen omakseen.

Kun muutin siis pois kevätkesällä 2011, minusta tuntui että saatoin jättää monet minulle merkittävät paikat sellaisiksi kuin mitä olin ne aina oppinut tuntemaan. Omissa muistoissani voin jähmettää Helsingin silleen kun se oli, mutta kyllä se taitaa muuttua. Tiedän, että esimerkiksi luoteisesta Keskuspuistosta on Kuninkaantammen myötä muisto vain, että Lääkärinkadun nk. kaupunkivillahanke pysyy Yleiskaavassa vaikka kuinka virastopäällikkö sen päältä vaihtuisikin ja että Maununnevalle suunnitellaan jäähallia. Hyvin pian lähtöni jälkeen kuulin, että vanha lähibussini, Helsinki-Kannelmäki -väliä liikennöinyt bussi 42 on vaihtanut reittiä. Enää se ei mennyt Kantsusta suoraan - joskin aikamoisen liittymäsvengin jälkeen - Hämeenlinnantielle, vaan nyt se koukkaa Maununnevalle. Jotkut pitivät tätä graavina palvelutason laskuna. Sitä se ehkä olikin kantsulaisille - joita on 13 000 - mutta selkeä palvelutason nousu se oli maununnevalaisille, joita on 3000. Mutta vakava huononnus? Give me a break.

Tänään Hesarissa hermannilainen - Hermanni on Hämeentien varressa, entisen keskusvankilan pohjoispuolella oleva alue - valitti että HSL:n reittimuutokset ovat heikentäneet hermannilaisten palvelutasoa, että enää esimerkiksi HJK:n kausikorttilaiset eivät pääse suoraan esimerkiksi futisstadikalta kotiin. No, kyllä pääsevät. Hermanni sijaitsee kahden poikittaisen kadun - Teollisuuskadun ja Sturenkadun välissä. Kasin ratikka menee koko Hermannin alueen sivuitse, kääntyen Kurvista Helsinginkadulle, mennen lyhyen kävelymatkan päästä futisstadionilta. Vielä lähemmäs pääsee seiskalla, joka menee Mäkelänkatua, jonka erottaa Hermannista vain parisen korttelia.

Kun vielä viime talvena kuulin neljäkakkosen reittimuutoksesta, mietin, että pitäisikö minun ikikantsulaisena ottaa jotenkin kantaa. Mutta kun nyt luin tästä hermannilaisten palvelutason heikennyksestä, niin vaikka toki olisihan se kivaa, että pääsisi ovelta ovelle, niin vielä parempi olisi kun sitä joukkoliikennettä ylipäätään olisi. Huomasin olevani nyt porvoolainen, ihmetellessäni sitä, onko helsinkiläisillä jalkoja lainkaan.

Ei kommentteja: