Kun islamilaisten maiden yhteistyöjärjestö OIC vaatii, että uskontojen loukkaaminen tulisi määritellä kansainvälisessä oikeudessa rikokseksi, uskontoja ei sinänsä voi loukata, kuten ei uskomuksiakaan. Jumaliakaan ei voi loukata, sillä jos jumalia ei ole olemassa, mitään ei-olemassaolevaa ei voi loukata, ja jos jumalia on olemassa, niiden uskotaan olevan kaiken maallisen ja kuolevaisen ulko- ja yläpuolella, ja siten loukkaamiselle immuuneja, itse asiassa niiden loukkaaminen on mahdotonta. OIC:n vaatimukset varmaankin ovat viimeaikaisten provokaatioiden ja vastaprovokaatioiden virittämää, jossa on toisia lyöty pyhäinkuvien häpäisyllä ja pilkattu päälle ja toisia polttopulloilla.
Maallistuneen, joskin kulttuurisen kristityn - kuten minä - on helppo vaatia uskontojen ja uskovaisten käsitteellistä erottamista toisistaan, mutta ei se oikein käy. Kun loukataan jumalia, loukataan samalla uskovaisia, sillä samalla tullaan osoittaneeksi, että tepäs uskotte väärin ja olette perustaneet elämänne silkalle haihattelulle, harhalle ja valheelle. Ymmärrän OIC:n vaatimuksen pyrkimyksenä suojella uskovaisia loukkauksilta, ja äänekkäimmin nykymaailmassa on loukattu juuri muslimeja. Joskin jotkut islamistisen puolueiden johtohahmot käyttävätkin uskontoa poliittisen valtansa glorifiointiin, yhtä lailla uskontoa käytetään meidänkin ksenofobisissa piireissämme siihen, että vierasta voi lyödä kuin ... vierasta sikaa.
Uskonnot ovat vain yksi maailmankatsomuksien tyyppi. On muunkinlaisia maailmankatsomuksia, mm. sosialismi, libertarismi tai ateismi, joiden harjoittajat muuten saavat - ainakin Suomessa - elää aika rauhassa verrattuna muslimeihin. Sitten on vaikka Apple-uskoisia, edistysuskoisia ja ties mitä, ja joillekin vaikkapa kilpailukyky tai jalkapallo toteuttavat uskonnon virkaa: ne ovat harjoittajiensa elämän johtavia päämääriä, joille alistetaan kaikki toiminta ja muut päämäärät ovat välineitä näille johtaville päämäärille.
Olen kirjoittanut tämän aikaisemminkin mutta toistan sen varmuuden vuoksi: kaikista tuntemistani henkilöistä kaikkein varmimpia ja ehdottomimpia uskossaan ovat kiihkoateistit. He myös ovat kaikkein kärkkäimpiä tahallisesti loukkaamaan toisia, astumaan heidän reviirilleen. Kuitenkin me mahdumme ihan hyvin tänne kaikki rinnan.
Kirjoitan tämän hyvin tietäen, että tulen todistaneeksi ylläolevan oikeaksi. Ylen uutisen em. OIC:n vaatimuksesta voi lukea allaolevasta linkistä:
http://yle.fi/uutiset/muslimimaat_vaativat_uskonnoille_rikosoikeudellista_suojaa/6301865
4 kommenttia:
Olen kuvailemasi kiihkoateisti, joten todistan väitteesi ateisteista oikeaksi.
Kuten sanot uskonto on yksi maailmankatsomus ja sillä kuten muillakaan katsomuksilla ei tule olla mitään lainsuojaa pilkkaa kohtaan.
Poliittisia aatteita ja esim. filosofioita saa pilkata vapaasti, miksei siis uskontojakin?
Unohdat, että ateistit ovat syrjityin ja vainotuin "uskonnollinen" ryhmä maailmassa. Suomessakaan sillä ei ole useiden uskontojen kaltaisia oikeuksia.
Uskontoja ja maailmankatsomuksia tulee ja pitää pilkata vapaassa yhteiskunnassa.
Olen eri mieltä. Toisten loukkaaminen on vain moukkamaista ja typerää. Se ei osoita yhtään mitään muuta kuin pienisieluisuutta.
Mitkä muut maailmankatsomukset kuin uskonnot haluaisit lailla suojatun loukkamattomuuden piiriin? Kenties natsismi tai kommunismi? Jos kommunismin ei pitäisi saada loukkauksen suojaa, niin
miksi ei?
Uskontoja on valtava määrä koskisiko loukkauskielto kaikkia niitä?
Loukkauskielto on hankala siinäkin mielessä, että ihmisten käsitykset siitä mikä on loukkaavaa vaihtelee suuresti.
En osaa nähdä puolusteltavana tahallista provokaatioyritystä, jonka ainoana nimenomaisena tarkoituksena on kokeilla sitä, loukkaantuuko toinen vai ei.
Lähetä kommentti