Nimby ja ammattivalittaja ovat seurauksia, eivät syyllisiä

Usein asukkaiden mahdollisuus ottaa kantaa kaavoihin näyttäytyy nimbyilynä, omalle takapihalle tai etuovelle kohdistuvien rakennushankkeiden vastustamisena tai oman kotikadun liikenteen lisääntymisen vastustamisena. Erityisen äänekästä vastustus on etenkin erilaisiin sosiaalisiin laitoksiin liittyen, kuten esimerkiksi asuntoloihin tai turvakoteihin. Vastustajat pelkäävät yleensä epäsuorasti oman kiinteistön tai kodin arvonlaskua näistä sosiaalisista laitoksista lähtevän ajatellun järjestys- tai liikennehäiriön takia tai sitten kyse on ihan siitä, että näiden häiriöiden ajatellaan olevan naapurustosaniteetillinen ongelma.

Kaavoittaminen on erilaisten intressien yhteensovittamista. Kaavoittaja puolustautuu "nimbyjä" vastaan sillä, että hän huolehtisi kokonaisuudesta kun taas asukasaktivistit puolustautuvat tätä kokonaisuutta vastaan, joka kuitenkin käytännössä on useimmiten postimerkkikaavoitusta. Joskus vaihtoehtoina ovat lisääntyvä liikenne jonkun kadun varrella ja koko kaupungin mittakaavassa ainutlaatuinen viheralue.

Olen ollut perustamassa Helsingin Keskuspuistoa suojelevaa kansalaisliikettä Ei enää palaakaan Keskuspuistosta, muotoillut Kaupunkimetsäliikkeen lausuntoa Maankäyttö- ja rakennuslaista ja opiskellut kaupunkimaantiedettä Oslossa, jossa osallistuin lisäksi paikallisagendatoimintaan. Suomessa olen tehnyt asukastoimintaa palkkatyönä, ja voi tietysti olla, että tämä suhteellisen laaja-alainen perspektiivini kaavoitukseen ja asukasaktivismiin yleensäkin sekä tutkimuksen että vaikuttamisen kohteena vaikuttaa omaan näkökulmaani osallisuudesta.

Sen minä ymmärrän, että kaavasuunnitelmista tiedotetaan proaktiivisesti vain kaavan välittömässä läheisyydessä asuville, mutta sitä minä en hyväksy, että kaava-alueesta kauempana asuvan sudeettiaktivistin vaikuttamisenhalua yritetään torpata. Kyllä ympäristöstään on oikeus olla kiinnostunut vaikka kyse ei olisikaan omasta takapihasta. Ja tulen vaikuttamaan Helsingin Keskuspuistossa tai Kaarelassa vielä hautani takaakin.

Miksi sitten asukkaiden vaikuttaminen on niin kovin usein nimbyilyä? Paljolti kyse on vakiintuneesta Maankäyttö- ja rakennuslain osallisuuden ja osallistumisen tulkintatavoista, jotka aiheuttavat näköharhoja ja vääristävät näkökulmia. Jos asukkaat otettaisiin mukaan omaksi kokemansa ympäristön suunnitteluun, heillä olisi mahdollisuus olla aktiivisia ja rakentavia suhteessa kaavoitukseen. Kun heille tuodaan kaavasuunnitelmia kommentoitaviksi, oikeastaan ainoa vaihtoehto on vastustaa niitä: sekä niiden sisältöä että kaavoitusprosessia. Ja kun kaavasuunnitelmista tiedotetaan vain niiden välittömässä läheisyydessä asuville, tällöin luonnollisena seurauksena on nimbyily. Ja silloin kun elinympäristöstään kiinnostunut ihminen ottaa kantaa kaavaan, joka ei nyt ole ihan hänen omalla takapihallaan, hänet leimataan ammattivalittajaksi.

Kun ei anneta vaikuttaa rakentavalla tavalla ennen, ainoaksi vaihtoehdoksi jää vaikuttaa ei-niin konstruktiivisesti jälkeen. Nimbyt ja ammattivalittajat eivät ole syy kaavoituksen hitauteen, vaan seuraus Maankäyttö- ja rakennuslain vallitsevasta tulkintatraditiosta.

Onko osallistuminen Porvoon strategiakyselyyn tehty mahdottomaksi?

Porvoo tekee kaupunkistrategiansa osana asukaskyselyä. Strategiatyöstöä ovat valtuutetut eri ryhmistä arvostelleet siitä, että siinä tuhlataan sekä kaupungin työntekijöiden työaikaa että veronmaksajien varoja palkkaamalla kallis konsultti. Kaupungin virkamiesten tuotos - tai konsultin, joka epäilemättä myy kaupungin virkamiehille vaikka lumiukon kun se on riittävän kalliisti paketoitu - sitten tuodaan valtuustoon, ottakaa tai pitäkää tunkkinne -mentaliteetilla. Ja kuka valtuutettu kehtaa tarttua jokaiseen nippeliin ja esittää tuotoksen hylkäämistä kun se samalla tarkoittaisi sitä että he myöntäisivät kaupungin varoja tuhlatun.

Kaupunkilaisetkin saavat sanoa oman sanasensa. Itse osallisuuden ammattilaisena kiinnitän edellämainittujen lisäksi huomioni siihen, että suoraa linkkiä kyselyyn on hyvin vaikea löytää paitsi sattumalta. Ehkä osallistuminen on haluttu tehdä vaikeaksi? Toiseksi, en oikein tiedä, miten tähän työhön pystyvät osallistumaan internettiä käyttämättömät ihmiset. Kolmanneksi: siitä, miten tämä kaupunkilaisten osallistumismahdollisuus tullaan huomioimaan valmiissa työssä, ei sanota mitään.

Alla omat avovastaukseni (kysymykset lihavoitu):

Porvoo on strateginen osa pääkaupunkiseutua, HSL:n jäsen ja tuolloin on jo tehty päätös Helsinki-Porvoo -raideyhteydestä. Porvoossa pyritään aktiivisesti luomaan edellytyksiä uusille työpaikoille mm. etätyöjärjestelyillä ja yrittäjien tukipalveluilla. Porvoossa ymmärretään kaupunkiympäristön strateginen merkitys kaupungin imagotekijänä, ja myös lähiluontoa ja virkistysalueita arvostetaan kansanterveyden kannalta elintärkeinä arkiliikuntapaikkoina. Porvooseen ei tule Saaristotietä, sen sijaan täällä satsataan voimakkaasti pyöräilyn ja joukkoliikenteen kehittämiseen.

25. Kaupungin asukkaiden hyvinvointi ja osallistumismahdollisuudet

Mihin asioihin kaupungin tulisi valinnoillaan ja toimenpiteillään ensisijaisesti vaikuttaa? Valitse kolme mielestäsi tärkeintä painopistealuetta. Perustele valintasi.
- Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen: Tämä sisältää muitakin allaolevia kohtia.
- Nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen: Nuorten työpajatoiminnan, työharjoittelujen ja oppisopimuksen tärkeydestä tulee valita koko kaupungin laajuinen, sektorirajat ylittävä sitova kumppanuusopimus.
- Työllistymis- ja koulutusmahdollisuuksien kehittäminen: Porvoo on nykyisellään Helsingin nukkumalähiö, josta etenkin nuoret pakenevat Helsinkiin.

26. Yritysten kasvu ja kilpailukyky

Mihin asioihin kaupungin tulisi valinnoillaan ja toimenpiteillään ensisijaisesti vaikuttaa? Valitse kolme mielestäsi tärkeintä painopistealuetta. Perustele valintasi.
- Koulutusmahdollisuudet alueella: Porvoossa olisi järkevää kouluttaa aloille, joille Porvoossa voi myös työllistyä. Tämä voisi toteutua parhaiten oppisopimuskoulutusta kehittämällä.
- Liikenne- ja tietoliikenneyhteydet: Porvoosta tosiasiallisesti matkustetaan paljon töihin Helsinkiin, mutta myös Lahteen ja Järvenpäälle, jonne ei ole juuri mitään joukkoliikenneyhteyksiä.
- Yrityspalvelut ja kaupungin tukitoimet (mm. kaavoitus, tonttien ja toimitilojen saatavuus): Toimitilarekisteri, josta aloittava yrittäjä löytäisi tarpeisiinsa sopivan toimitilan sekä edulliset "yrityshotellit", jotka mahdollistaisivat muualla työskentelevien etätyön, olisivat tällaisia toimia. Yritykset tarvitsevat muutakin kuin parkkipaikkoja!

27. Ympäristön ja luonnon hyvinvointi

Mihin asioihin kaupungin tulisi valinnoillaan ja toimenpiteillään ensisijaisesti vaikuttaa? Valitse kolme mielestäsi tärkeintä painopistealuetta. Perustele valintasi.
- Asuinympäristön viihtyisyys: Kattaa muitakin kohtia, kuten esteettömyyden, lähiluonnon vaalimisen ja jalankulku- ja pyöräilymahdollisuuksien kehittämisen.
- Joukkoliikenteen sujuvuus: Tällä hetkellä siitä ei näytä olevan vastuussa kukaan. Porvooseen muuttajista suurin osa tulee pääkaupunkiseudulta ja monella heistä ei ole ajokorttia.
- Kaupunkirakenteen energiatehokkuus: Haja-asutusalueilla kaavoituksen ei tule enää olla mahdollista. Ei ole inhimillisestikään kestävää viedä asutusta palvelutyhjiöihin.

Porvoo on helmi Helsingin lähellä, ja täällä tulee lähteä siitä realismista, että moni viettää arkipäivänsä Helsingissä mutta illat, viikonlopun ja muun vapaa-ajan Porvoossa. Kun Helsingissä käydään töissä, Porvoossa viihdytään, asutaan ja eletään. Suurin kohtalonkysymys Porvoolle on joukkoliikenne.

29. Mistä asioista haluaisit itse ottaa enemmän vastuuta, jotta hyvinvointi lisääntyisi?

Kannan nyt jo oman korteni kekoon Porvoonseudun Vihreiden puheenjohtajana. Konkreettisesti haluaisin olla mukana huolehtimassa elinympäristömme siistiydestä ja miellyttävyydestä ja rohkaista porvoolaisia talkootyöhön. Tällaista talkootyötä on myös erilaisten hyödykkeiden ja työsuoritusten vaihto; haluaisin, että Porvoo olisi edelläkävijä ruohonjuuritason vastavuoroisuuteen ja asukkaiden omaehtoisuuteen perustuvan vapaaehtoistyön rohkaisijana.

Suora linkki kyselyyn löytyy tämän bloggauksen otsikon alta, klikkaamalla otsikkoa.

Mitä ajan näissä vaaleissa?

Terveys kuuluu kaikille!

Ennaltaehkäisy kuntoon arkiliikunnalla ja ulkoilulla; vaalitaan viheralueitamme!

Lähetteet pois mielenterveyshuollosta!

Kouluja ei saa kurjistaa; tulevaisuuden porvoolaiset eivät saa syrjäytyä!

Kirjasto on kansansivistyksen kehto!

Kyllä pyöräteille, ei turhille teille!

Kyllä kirjastoautoille, ei automarketeille!

Joukkoliikenne kuntoon!

Lisätietoja: perukangas.blogspot.com

Michael Perukangas, vihreä ehdokas no 164,Kaivokatu

Metsään haluat mennä

Toukovuoren asuinalueen tieltä kaadettua Humlan ulkoilumetsää. 


Viheralueet ovat demokraattisia hyödykkeitä: sienestäminen, lenkkeily tai hiihtäminen eivät katso tulotasoa. Niistä nauttiminen on käyttäjilleen maksutonta. Kun suurissa metropoleissa on puistoja, meillä Suomessa on hoidettujen kaupunkipuistojen lisäksi myös kaupunkimetsiä.

 

Metsillä on itseisarvo kaupunkiluonnon säilyttäjinä, huleveden sitojina ja ilmanpuhdistajina, mutta niillä on myös väline- ja käyttöarvonsa kaupunkilaisille. Ne opettavat lapsille luontosuhdetta: niissä kerätään ensimmäiset kävyt, ihastellaan hyönteisiä ja opetellaan vanhempien kanssa tunnistamaan sieniä. Heikosti liikkuville liikuntavammaisille ja vanhuksille, kehitysvammaisille ja mielenterveysongelmista kärsiviä metsä rentouttaa ja antaa ilmaista virkistystä. Erityisesti heikoimmille lähimmäisillemme maksuttomat, lähellä olevat hyödykkeet – kuten juuri metsä – ovat elintärkeitä.

Porvoossa on toki kosolti metsää, mutta vain kaksi hoidettua ulkoilureittiä, joita pitkin voi liikkua niin lastenvaunujen kanssa, rollaattorilla, lenkkitossuilla tai talvella suksilla. Joen länsipuolella, Kokonniemessä on kolmen kilometrin lenkki, jonka haasteellisempia ja jylhempiä maisemia halajava voi pidentää viiteen kilometriin. Uimahallin takaa alkaa Joonaanmäen kolmonen, joka jatkuu Pihlajatien ylitse Humlan ulkoilumajalle ja siitä Holkeniin, jolloin ulkoilija saa kahdenkymmenen kilometrin lähes yhtäjaksoisen reitin.

Teiden ylittäminen hidastaa eniten hiihtäjiä: Pihlajatietä ylittäessä joutuu ottamaan sukset pois.

Toukovuoren asuinalueen rakennustyöt verottavat Humlan reittiä, jolle tosin on sentään löydetty vaihtoehtoinen linjaus. Sitä tärkeämpää onkin, että Saaristotie ei tule katkaisemaan reitin kaikkein jylhintä ja haasteellisinta osuutta, jota jo nyt on yksityisellä metsänhoidolla huononnettu.

Tutkimusten mukaan metsän parantava ja rauhoittava vaikutus on suurin, jos metsäalue on yhtenäinen ja siellä syntyy illuusio erämaasta, jonne liikenne ei näy eikä kuulu. Tämän vuoksi kaupunkimetsien hoidon onkin oltava maltillista; toinen maltillisen metsänhoidon puolesta puhuva seikka on se, että kaupunkimetsiin jätetty kelopuu tarjoaa pesäpaikkoja ja lahopuu rikastaa maaperää.

Jos ulkoilija ei löydä Porvoosta haluamaansa, hän lähtee Sipoonkorpeen, Helsingin Keskuspuistoon tai Nuuksioon, jolloin autoliikenne lisääntyy ja metsäulkoilu jää autottomien porvoolaisten ulottumattomiin.

Koska metsät ovat maksuton, demokraattinen tapa hoitaa terveyttä, sitä tärkeämpää onkin, että ne ovat kaikkien ulottuvilla. Kulttuurikaupunki ymmärtää arvostaa puistojaan, ja kaupunkimetsät ovat yleistettyjä lähipuistoja, meidän kaikkien keuhkot. Säästetään Porvoon suurenmoiset ulkoilumetsät!

Holkenin metsää. 

Kirjoitus julkaistiin Uusimaa-lehdessä 18.10.2012.

Porvoon paras ulkoilureitti tuhotaan

Humla.-Holkenin ns.Virvikin ulkoilureitti on ylivoimaisesti Porvoon pisin yhtenäinen ulkoilureitti, jonka edestakainen pituus suurimmillaan on 17,2 km. Kohta se on muisto vain. Dokumentoin reitin tuhoa lenkilläni tiistaina.

Virvikin ulkoilureittiä siirretään noin puolen kilometrin matkalta pohjoiseen uuden Toukovuoren asuinalueen tieltä. Näin vähän se siirtyy; vanha reitti on kuvassa etualalla, koivurivistön alapuolella ja uusi reitti yksinkertaisen koivurivistön yläpuolella. Taitaa tulla siirto-operaatiolle hintaa, parinkymmenen metrin takia. Kun tämä siirto-operaatio tehdään ekotehokkaaksi sanotun Toukovuoren asuinalueen takia, taitaa tämä operaatio itsessään olla kaikkea muuta kuin ekotehokas. Se siitä ekotehokkuudesta siis.

Toisaalta, ei reitin luonnonrauhasta enää mitään olisikaan jäänyt jäljelle. Entisen ulkoilureitin eteläpuoli on nyt kuin Kuun maisemaa.

Liikennemerkki osoittaa, että tästä pääsee uudelle reitille.

Ja kyllähän se on pakko tunnustaa, näyttäähän tämä hyvältä...

... kunnes se loppuu. Tuosta vielä umpimetsään.

Vanhan reitin varsi on tällä hetkellä varsinainen kunniakuja.

Eivät metsätuhot kuitenkaan rajoitu kaupungin suunnittelemiin. Ylläoleva kuva esittää maisemaa noin kolmisen kilometriä Humlan majalta Holkenin suuntaan. Yksityinen on hakannut tähän niin roisin hakkuuaukon, että tien 1552 liikenne sekä näkyy että kuuluu tästä aukosta ulkoilutielle. Kuitenkin metsähän on mitä paras luonnollinen saaste- ja melumuuri, puhumattakaan siitä, että tutkimuksien mukaan metsän virkistävä vaikutus on tehokkain silloin kun liikennettä ei näy tai kuulu ja syntyy erämaan illuusio.

Ei paljon auta, vaikka kaupungin metsätalousinsinööri Tommi Laakkosen mukaan Holkenin reitti on
reittitoimituksella perustettu ja yleiskaavassa huomioitu. Reitin varret eivät näköjään nauti yleiskaavan suojaa. Vaikka valettaisiin betoniin, niin kunhan vain reitti säilyy...

... eikä se säily, jos Saaristotie-kaavailuista pidetään kiinni. Yleiskaavasta viis. Aiotaanko hiihtäjät panna irrottamaan suksensa heidän ylittäessään Saaristotietä henkensä kaupalla? Vai aiotaanko hiihtäjät ajaa autoilemaan Sotunkiin tai peräti Paloheinään yhtenäisten metsäreittien perässä?

Kaisa Haurun etc. tuoreen tutkimuksen mukaan "Pienikin kaupunkimetsä voi lievittää stressiä, jos metsässä kulkija ei samaan aikaan näe kaupunkimaisemaa.

 

Kaupunkiasujan henkireikiä ovat erilaiset viheralueet, joihin voi poiketa arkipäivän puuhien ohessa levähtämään. Helsingin yliopiston Ympäristötieteiden laitoksella tehty tutkimus osoittaa, että nimenomaan kaupunkimetsillä on tärkeä rooli kaupunkilaisten stressinlievittäjinä. 

Tutkimuksessa helsinkiläiset kaupunkimetsien käyttäjät kokivat elpyvänsä stressistä sitä paremmin, mitä vähemmän kaupunkimaisemaa näkyi metsän reunan läpi. Tulos oli samansuuntainen riippumatta siitä, rajautuiko metsä viihtyisään pientaloon vai autotiehen."

Lisää Haurun tutkimuksesta voi lukea klikkaamalla allaolevaa linkkiä.


http://kaupunkimetsa.blogspot.fi/2012/09/kaupunkimetsat-auttavat-palautumaan.html