Vasemmiston ja porvariston – siis ei-vasemmiston – välisen jakoviivan ajatellaan menevän siinä, miten omistamiseen suhtaudutaan. Toinen jakoviiva määrittelee yksilön ja yhteisön välisen suhteen.
Kuten tunnettua, porvaristo kannattaa yksityistä omistusta, ja samalla yhteiskunnan roolin pienentämistä. Yhteiskunnan roolin pienentämisen esimerkiksi palvelujen tuottajana ymmärretään yleensä merkitsevän yksityistämistä.
Kuitenkaan, ei porvaristo yksityistämistä aja. Jos ajaisi, silloin se ajaisi sellaista yhteiskuntaa, jossa mahdollisimman monella yksilöllä olisi mahdollisimman paljon oikeuksia ja mahdollisuuksia ja jossa mahdollisimman moni yksilö omistaisi mahdollisimman paljon. Siis mahdollisimman. Tämä mahdollisuus tuotetaan markkinoilla, jossa paitsi kysyntä määrää tarjonnan, myös tarjonta määrittelee kysynnän. Ne markkinatoimijat (siis kansalaiskuluttajat), joilla on eniten mahdollisuuksia (siis kysynnän välineitä, eli rahaa), saavat toteutettua omat yksilölliset mahdollisuutensa parhaiten. Mitä enemmän sinulla on siis pelinappulaa, sitä enemmän yksilö olet. Oikein ymmärretty yksityistäminen olisi yksilöllistämistä: tuettaisiin kaupunkilaisten itsetoteutusmahdollisuuksia ja kaupunkikansalaisuutta.
Jos yhteiskunnalliset palvelut ja yleisemminkin hyvinvointi avataan vapaalle markkinakilpailulle, tästä ei kuitenkaan seuraa yksilöllisten oikeuksien ja mahdollisuuksien maksimointi. Vapaat markkinat eivät nimittäin ole kiinnostuneita yksilöiden hyvinvoinnista tai mahdollisuuksista, vaan voiton maksimoinnista. Jos ne nimittäin ovat kiinnostuneita mistään; markkinoiden näkymätön käsi on henkilötön.
Jos markkinat avataan vapaalle kilpailulle, tällöin kilpailussa voittaa se toimija, joka tuottaa kyseessä olevaa tuotetta tai palvelua mahdollisimman hyvällä hinta-laatusuhteella. Tällöin on mahdollista, että tuo toimija saattaa olla iso, kansainvälinen konglomeraatti: kaikkea muuta kuin yksityinen toimija. Eivät esimerkiksi suuret autotehtaat ole mitään yksityisyrityksiä, vaan pikemminkin ameeboita, jotka liukuvat sujuvasti, tilanteen mukaan paikasta toiseen maantieteellisistä rajoista tai yhteisöistä piittaamatta.
Jos siis porvaristo haluaa avata kilpailun kaikille toimijoille, ja tämä yleensä merkitsee yksityistämistä tai ainakin ”yksityisten” toimijoiden osuuden kasvamista, tällöin samalla yhteiskunta luovuttaa valtansa markkinoille. Ja yhteiskunta sentään on demokraattisessa kontrollissa, jossa jokaisella yksilöllä on yksi ääni. Liikeyrityksissä taas äänioikeus on vain osakkeenomistajilla, ja heilläkin epätasa-arvoisessa suhteessa.
Yksityistämisintoilijoiden on syytä muistaa, että yksilöllä on muitakin oikeuksia kuin omistaminen. Esimerkiksi kaupunkitilan käyttöoikeus ei palaudu omistamiseen; kaupunkilaisen yksilöyden toteuttaminen voi olla riippuvaisempi jostakin resurssista esimerkiksi sen käyttäjänä kuin sen omistajana. Ei esimerkiksi Helsingin kaupunki ole riippuvainen Keskuspuistosta, mutta sen käyttäjät saattavat hyvinkin olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti