Norja on niin tasa-arvoinen, että sillä on varaa ylläpitää jäänteenä luokkayhteiskunnasta ”matpakkekulttuuria”, jossa lämmin lounas työpaikoilla, kouluissa ja päiväkodeissa ei ole ihmisoikeus. Matpakken ideana on, että jokainen voi koostaa mieleisensä kylmän lounaan mukaansa; koska kuitenkin ruokailutottumukset ja sosioekonominen tausta korreloivat positiivisesti, samalla ylläpidetään luokkayhteiskuntaa, jossa hyväksytään lähtökohta, jossa kunnolliseen ruokakulttuurin kasvaneet ovat terveempiä ja elävät pidempään. Samalla pönkitetään kateutta; kuvittelisin, että ainakin kouluissa ja päiväkodeissa katsellaan vesi kielellä, kun vieruskaveri ahmii samosaa.
Matpakkekulttuurin sisäistäminen onkin yksi norjalaistumistesti; norjalaiset kyllä jaksanevat pakata mukaansa brunostilla ja lohisiivuilla terästettyjä hiivalimppuja.
Mitähän sitten soisi kuuluvan suomalaiseen matpakkeen? Karjalanpiirakoita? Ai niin, ne pitää valmistaa itse, niitä ei saa Rema tuhannesta. Entäs sitten ne muutamat harvalukuiset venäläiset? Julienneja ja pelmeneitä? Ai mutta kun hiivatti, kaupoista ei saa smetanaakaan. Ei kai muuta auta kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen - ai niin, lusikkaa ei tarvita matpakken sisällön syömiseen - ja integroitua, ja ostaa sitä brunostia ja niitä kelvottomia norjalaisia limppuja, reissumiehiä kun ei ole kaupan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti