Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

5.11.2011

Yksityistetään posti!

Posti ei ole enää entisensä, julisti Teleksi muutetun Postin mainos noin 20 vuotta sitten, tämän muutoksen mannekiinin, Pekka Vennamon kasvoilla. Pekka Vennamon meriitit eivät jääneet tähän: hänhän romutti Suomen Maaseudun Puolueenkin. On ikävä Teleä, sillä Itella on viimeistellyt tuhon. Posti ei todellakaan ole entisensä.

Kirjoitin tässä blogissa 21.6.2011 otsikolla Erään kirjeen tarina kokemukseni Postista, joka hukkasi vuokravakuuskirjeeni, enkä ole vieläkään saanut asiasta pyytämääni selvitystä. Aivan yhtä vakavaa ei ole se, että viimeisen kuukauden aikana Posti on jakanut tiistaina ilmestyvän lehden pariinkin kertaan keskiviikkona. Oma veikkaukseni on, että sen on nielaissut postin(vai itellan?) lajittelukoneen kita. Paremmassa tapauksessa se vain tekee niistä silppua niin että itellot näyttävät koiran pureksimilta kotitehtäviltä, oli kyse sitten ystävän lahjasta, patologian vastauksista, isälle postitetusta vieraan maaperän kartasta tai vakuuskirjeestä.

Liikelaitoksissa on poliittinen ohjaus: niiden hallitukset koostuvat päättäjistä. Todellisuudessa ainoa politiikan paikka näistä löytyy liikelaitoksien synnytyslaitoksilta: ne synnytti yksityistämisen hurmahenki, porvarillinen markkinaliberalismi ne siitti ja ovat nousna neljäntenä päivänä...kuollakseen. Liikelaitoksissa yhdistyvät yksityisen ja julkisen kehnoimmat ja rappeutuneimmat piirteet: väestövastuuttomuus, tehottomuus ja laaduttomuus. Lisäksi ne kierosti saavat vannoutuneimmankin julkisen sektorin kannattajan toivomaan julkisen sektorin loppujenkin rippeiden mahdollisimman nopeaa alistamista kilpailulle, sillä kilpailu sentään voisi pakottaa Itellan edes johonkin laadullisuuden yrittämiseen. Ja sinä päivänä jos postitoimintojen tosiasiallinen monopoli puretaan, harkitsen vakavasti kahden ihmisen postipalveluyrityksen perustamista. Sen nimeksi tulee - Posti.

Jotain hyvääkin sentään. Pitkäaikaisessa asuinpaikassani Kannelmäessä liikkui pitkään varmanoloinen huhu postin lakkauttamisesta, mutta ei siinä sentään niin käynyt. Se vain siirtyi syrjemmäs kannelmäkeläisistä, Prismaan. Ja sinne siirtyi myös pakilalaisten posti. Se, mikä näyttää kartalla "vain" noin 3-7 kilometriltä, riippuen siitä, missä päin Pakilaa asuu, käytännössä merkitsee matkaa vähintään kahdella linja-autolla, yleensä kolmella. Pakilan postin lakkautus oli epäinhimillinen osoitus siitä, että posti ei ole enää peruspalvelu.

Vastaavaa tapahtuu muuallakin. Jollei sitä voi estää, kansalaisina voimme sentään protestoida. Itella-liikelaitoksen johto koostuu päättäjistä, jotka ovat laiminlyöneet omistajaohjausvelvoitteensa. Klikkaamalla otsikkoa voi allekirjoittaa Huopalahden asiamiespostin lakkauttamista vastustavan adressin.

Ei kommentteja: