Tällainen ol' Mannerheim.
Helsinkiläisvaltuutettu Emma Kari kirjoitti City-lehdessä http://www.city.fi/yhteisot/blogit/emmakari/122136/?v=1 osuvasti, että suomalaisessa uusisänmaallisuudessa ja ääri-islamilaisuudessa kuvien kieltämisessä on paljon yhteistä, vaikka usein suomalainen oikeisto pitääkin vihollisenaan kaikkea sellaista, jonka he kokevat vieraana uhkaavan yksikulttuurista Suomi-kuvaansa. Kuten islamia. Molemmat pelkäävät kuvia, kuin oma idoli lihallistamisesta jotenkin surkastuisi.
Suomessa, ennen Helsingin Juhlaviikkojen aikaa, Sibeliusviikoilla 50-60-luvulla kävi lähes vakiovieraana johtamassa eritoten Sibeliusta yhdysvaltalainen kapellimestari Dean Dixon. Hänestä tuli pian suomalaisen yleisön suosikki. Hän oli afroamerikkalainen, ja hänen Sibeliuksensa kelpasi hyvin tälle pettuleipäkansalle.
Sibelius kestää vaikka kuinka monenlaisia käsittelyjä. Päinvastoin, jokainen uusi näkemys vain vahvistaa hänen suuruuttaan: Sibeliuksesta on moneksi, hänessä on paljon ulottuvuuksia ja kulmia. Hän näyttää eri kulmista ja valaistuksista erilaiselta mutta siltikin hän on Sibelius. Sibeliuksesta on kuultu esimerkiksi saksalainen, ranskalainen, englantilainen, yhdysvaltalainen, afroamerikkalainen, venäläinen ja japanilainen versio, kaikki legitiimejä. Sibelius on koko maailman omaisuutta, meidän suomalaisten lahja maailmalle. Miksei siis Mannerheimkin?
Vai tällainen? Kuvittele oma Mannerheimisi!
3 kommenttia:
...joten toivonkin,itseasiassa teenpä ateistina ihan poikkeuksen ja rukoilen että sinä,emma kari yms vajakkihuorat tulette oikeaoppisesti rauhanuskontotyyliin rituaaliteurastetuiksi koska tosiasiahan on että kaltaistesi vajakkien vajaaälyinen leimaaminen ei enää törkeämmäksi voi muuttua.
Muutenkin,maailma pelastuisi vihermädättäideologian mukaisesti jos kaltaisiasi happivarkaita olisi vähemmän.
Oi,ja ilmoitin toki itseni jo keskitysleirille koska tämä tekstihän oli varmastikin vihapuhetta.
Ei, ei tosiaankaan ole helppoa kuvitella, miten voisi törkeämmin leimata vajaaälyisiksi vajakeiksi.
Näin kerran Peter Sellarsin (ei siis sen näyttelijän) ohjaaman näytteillepanon Mozartin oopperasta Don Giovanni. Se sijoitettiin New Yorkin Bronxiin, kaikki laulajat olivat tummaihoisia ja oopperassa hampurilaiset toimittivat juhla-aterian virkaa. Esitys oli mielenkiintoinen ja hieno. Suotakoon taiteilijoille siis vapautensa. Suuri hahmo - kiistanalainenkin - kyllä kestää ties millaiset käsittelyt.
Lähetä kommentti