Aivan ensimmäiseksi tahtoisin pyytää anteeksi suomenruotsalaisilta ystäviltäni. Heitä tosin on valitettavan vähän. Aikuisiällä uusia ystävyyssuhteita kun tulee aika hiljakseltaan, ja aikaisemmin minulle ei suotu iloa tutustua toisen äidinkielemme edustajiin. Kuulin vasta 10 vuotta Kannelmäestä poismuuttamiseni jälkeen, että heitäkin oli nähty seudulla. Heitä vietiin koulutaksilla, jottemme me suomenkieliset olisi raadelleet heitä.
Toiseksi haluaisin pyytää anteeksi suomenruotsalaisilta ystäviltäni sitä, etten koskaan ole oppinut pelaamaan pesäpalloa. Pesäpallo, tuo Pihkalan Tahkon sotilaallista mieskuntoa rauhan oloissa kehittämään tarkoitettu harjoite kun on myös ujutettu salakavalasti koulusuunnitelmiin aivan samoin kuin äidinkielenne. Kulttuuristanne ei ole vaaraa. Se ei kuulu opetussuunnitelmiin.
Kannatan kielikylpyjä lämpimästi. Pidän muistakin kylvyistä: minulla oli kylpyamme kun asuin Töölössä. Sen reunalla tapasin pitää konjakkilasejani. Kannatan, että suomenkielisissä kouluissa lisättäisiin kaikenlaisia kontakteja. Muihinkin kuin muihin suomenkielisiin. Niitäkin meillä oli koulussa tosin valitettavan vähän: ala-asteella me pelkäsimme Pelimannin koulua, myöhemmin Apolloa. Minä kävin itse kouluni sellaisessa rupuisessa lähiökoulussa, jonka varaan kielikylpypedagogiikkaa ei kannata laskea. Siellä ei muutenkaan oltu kovin realistisesti perillä ulkomaailmasta: opettivat nimittäin, että Suomi on maa, jossa on kaksi äidinkieltä, jotka ovat keskenään tasa-arvoisia.
Eivät ne nimittäin ole. Jos olisivat, silloin kielikylpyopetusta olisi sekä suomen- että ruotsinkielisissä kouluissa. Puuttuuko ruotsinkielisten koulujen kielikylpyammeista korkki?
Kävin koulua päästäkseni yliopistoon. Siellä, kuten ammattikorkeakouluissa ohjelmistoon kuuluu kurssi nimeltään "virkamiesruotsi". Siitä selvisin leikiten superkoululaudaturini ja abikurssien turvin, niin leikiten, että jouduin toimimaan käytännössä apuopettajana niille, jotka osasivat autettuna sanoa suunnilleen että min pippel kapulerar och samma pä svenska. Heidätkin autettiin kynnyksen yli sillä we have this thing in Suomi called kaveria ei jätetä. Och samma på svenska det är kaveri lämnas icke. Ne, siis autetut ja auttajat, siis me, ovat kokemukseni mukaan sijoittuneet työmarkkinoille varsin sattumanvaraisesti. Jotkut ovat päässeet esimerkiksi osastosihteereiksi, toiset menestyviksi yrittäjiksi.
Lisää kouluruotsista ja kaikesta muustakin siitä, mitä opetussuunnitelmiin tungetaan, voi lukea tämän tekstin alla olevasta kohdasta "tunnisteet", kohdasta kouluruotsi. Ja vielä kerran tahtoisin pyytää anteeksi ruotsinkielisiltä ystäviltäni: sitä, että olen yksinkertaistuksen vuoksi laittanut kaiken pakollisen tällaisen tunnisteen alle, mutta kuten kuvasta näkyy, blogissani on jo muutenkin hakusanoja liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti