Kun Siuntion kunnanvaltuuston 1. varapuheenjohtaja Merja Laaksonen voivotteli tiistaiaamuisessa Hesarissa Siuntion kunnan haihtumista kartalta sen liittyessä suur-Lohjaan, hän ei esittänyt ainuttakaan asiaperustetta sille, miksi tämä ei nyt ole niin hyvä asia. Hän kyllä totesi, että se on "kuntalaisten tahdon vastaista".
Sivuutan tässä sen arvelemisen, mistä hän tietää kuntalaisten tahdon. Pohtikaamme sen sijaan kuntien olemusta ja tehtävää. Kuntien tehtävänähän on Suomessa tuottaa peruspalvelut. Niiden luulisi kiinnostavan kuntalaisiakin. Jos kunnilla on jokin muu merkitys kuntalaisille, se liittynee identiteetin ankkuroitumiseen paikallisuuteen.
Ei siuntiolaisuus ole yhtään sen suuremmassa vaarassa kuin emäsalolaisuus, tolkkislaisuus tai hinthaaralaisuuskaan Porvoossa. Kohtaan päivittäin työssäni ihmisiä, joiden kotipaikka on monien polvien ajan ankkuroitunut ohi, yli ja ali kuntarajojen johonkin paljon pysyvämpään. Paikallisuuteen.
Vantaan ja varsinkin Espoon liittymistä Helsinkiin on vastustettu virallisena verukkeena paikallisdemokratian ja -identeetin karkaaminen asukkailta. Oikeana syynä on tietenkin nimbyily, mutta kukas siitä. Kuntaliitoslaboratoriot voisikin aloittaa pääkaupunkiseudulta. Espoolaisten ja vantaalaisten paikallisidentiteettien menettämisen suhteen ei nimittäin tarvitse olla kovin huolissaan; ei ole olemassa sellaisia paikkoja kuin Espoo tai Vantaa, vaan paikkoja nimeltä Olari, Niipperi, Haukilahti tai Ylästö, Kivistö tai Itä-Hakkila.
Jos paikallisidentiteetin menetyksen pelko on täysin turhaa, ja jos suuri kunta kykenee huolehtimaan pientä paremmin peruspalveluiden säilymisestä mutta ennen kaikkea niiden laadusta, asukasmielipiteen taakse piiloutuva, omista rakkaista luottamustehtävistä kiinni kynsin ja hampaiden pitävä nimbyily on vastuutonta leikkiä kuntalaisten peruspalveluilla. Ainoa huolenaihe kuntaliitoksissa liittyy siihen, että taataan palvelujen olevan myös asukkaiden saavutettavissa, ei vain saatavissa. Näin ei välttämättä ole, jos fuusiokunta kattaa puoli maakuntaa, kuten Kouvola.
Kuntaliitokset ovat paitsi käytännöllinen, myös moraalinen kysymys. Kuntaliitokset lopettavat vapaamatkustamisen, jossa kehyskunnat loisivat maakuntakeskuksen ympärillä, toisinaan jopa lakkauttamalla omia palveluitaan käytännössä työntäen likapyykkinsä toisten pestäviksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti