Kun Antti "Kanki" Kaikkonen sai eilen 5 kuukauden ehdollisen tuomion luottamusaseman väärinkäytöstä Nuorisosäätiö-gatessa, hänestä tuli Maan tavan marttyyri.
Suomen vähäväkisyys kompensoi sen, että meillä eliitti ei ole koko ikäluokka käynyt samaa koulua kuten vaikka Iso-Britanniassa. Tämä on mitä rohkaisevinta: meillä voi päästä ministeriksi asti vaikka emäntä tai sikafarmari, ja demokraattisen edustavuuden ja osallistumisen kannalta tämä on rohkaisevaa ja upeaa.
Toki täälläkin vaikuttajat tuntevat toisensa, ja onkin palkitsevaa tämmöisellekin harrastelijalle kuin vaikka minä, tuntea henkilökohtaisesti joitakin ministereitä ja lukuisia kansanedustajia. Pidän tätä mahdollisuutta verkostoitumiseen rohkaisevana merkkinä, yhteiskuntamme avoimuuden osoituksena: täällä tie on avoin huipulle asti, jos vain osaa pelata oikein. Ja viitsii. Ja mikä kai vieläkin tärkeämpää, täällä päättäjät ovat oikeasti yhden puhelinsoiton päässä. Ellei sitten se Arhinmäki ole vaihtanut kännynumeroaan kun hänestä tuli ministeri...
Kaikkonen pelasi peliä, tunnetuin seurauksin. Pelin nimi oli Maan tapa. Ei ole Kaikkonen ensimmäinen, joka on tätä peliä pelannut eikä hän ole pelin sääntöjä keksinyt. Politiikka kuuluu lähimuistin alueeseen, tästä on sekä Kaikkosen ristiinnaulinta että lopulta hänen armahtamisensakin osoituksena. Häntä on turha nostaa yksin syntipukiksi ja tehdä varoittavaa esimerkkiä muille päättäjille, sillä poliitikko kyllä osaa kääntää häpeäpaalunkin voitokseen. Kaikkonen löytää omasta puolueestaankin rohkaisevia esimerkkejä. Nosta vaan pää pystyyn, Kanki, ruoto onkin jo valmiiksi suorana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti