Olen päättänyt olla koskematta pitkällä tikullakaan presidentti Niinistön uudenvuodenpuheeseen, koska en kuunnellut sitä. Minulla oli paljon parempaakin tekemistä, kuten seurustella toisessa maassa asuvan jälkikasvuni kanssa. Jotakin parempaa tekemistä olisin voinut suositella monelle muullekin toverille.
On ollut hämmentävää seurata mm. puoluetovereideni ilkuntaa Sauli Niinistön puheesta: siitä, mitä hän jätti sanomatta ja mitä hän sanoi. Joku on laskutikulla laskenut, kuinka monta kertaa Sauli jätti mainitsematta ilmastonmuutoksen ja ympäristön ja sen sijaan syyllisti työttömiä ja muutoin syrjäytyneitä siitä, että nämä oleskelullaan vaarantavat yhteisen kilpailukykymme, nuo vastuuttomat.
On osoittautunut, että aika usein presidentin puheesta arvosteltavaa löytävät samat henkilöt, jotka vielä vuosi sitten halusivat lakkauttaa presidenttiyden tarpeettomana. Mitäs väliä Niinistön tekemisillä saati sanomisilla mukamas oikein on, jos kerran koko presidentti-instituutio halutaan riisua vallasta ja sitäpaitsi sitä hoidetaan nytkin puolivallattomasti? Vähän siis johdonmukaisuutta. Katsokaa peiliin, toverit!
Paras veikkaukseni arvostelun motiiviksi on katkeruus: kun omasta miehestä, Pekka Haavistosta, ei tullutkaan tasavallan presidentti, Sauli halutaan osoittaa vääräksi kuninkaaksi.
Olen itsekin syyllistynyt tähän ilkkumiseen. Nyt olen kuitenkin ymmärtänyt, ettei kannattaisi. Vääriä kuninkaita itselleen valitsevat ihmiset, joilla on vääriä motiiveja, jotka ovat harhaanjohdettuja tai ainakin harhaisia. Jos me kerran haluamme lisätä suoraa demokratiaa, emme kai voi tällaista kansasta uskoa ja samalla antaa päätöksentekoa harhaisten käsiin?
Move on, Vihreät. Me. Niistä vaaleista, jotka muuten menivät meiltä aivan älyttömän upeasti, on jo vuosi. Aletaan sättimisen sijaan parantamaan kansalaisyhteiskuntaa ja niitä rakenteita, jotka ovat sattuneet jäämään presidentti Niinistöltä huomioimatta. Ja samalla aletaan miettimään jo presidentinvaaleja 2018!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti