Jos jonkun tärkein syy on olla politiikassa uskonnonopetuksen tai pakkoruotsin lakkauttaminen koulusta, tämä pitää tulkita kahdella tavalla: hänellä itsellään ovat asiat aika hyvin kun korkeintaan tällaiset pikkukivet hiertävät kengissä. Hän ei itse luultavasti ole kokenut työttömyyttä, asunnottomuutta tai sairautta, joiden poistamisen kuitenkin pitäisi olla jokaisen vastuullisen poliitikon agendalla.
Toiseksi: tällaisella ihmisellä on vain asioiden tärkeysjärjestys hämärtynyt. Mieleeni tulee edesmennyt ystäväni Voitto Syväluoma, joka jaksoi paasata keskeisyyden politiikasta. Hänen mielestään se on diskursiivista valtaa, jos pääsee sanomaan, mitkä ovat tärkeitä ja mitä vähemmän tärkeitä asioita, elleivät jopa vääriä.
Itse epäilen, että nämä pieniä asioita ajavat ovat liikkeellä omien katkerien kokemustensa motivoimina. Suuria asioita ajavat suuret sielut. Toiseksi: kun tietää oman kannan jäävän joka tapauksessa vähemmistöön, saa itsensä näyttämään marttyyrilta. Tämä on perussuomalaista taktiikkaa, puolueesta riippumatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti