Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

20.9.2011

Kuolematon Kurt Sanderling

Suuren saksalaisen muusikon, kapellimestari Kurt Sanderlingin sunnuntaisesta kuolemasta päivää ennen 99-vuotispäivää kertova uutinen tavoitti minut tänä aamuna. Sanderling (1912-2011) on elävä todistus siitä, että rautaesirippua on ylitetty ennen ja jälkeen II maailmansodan, ennen ja jälkeen Berliinin muurin ja ennen ja jälkeen sen poistumisen.

Juutalaisten vanhempien lapseksi syntynyt Sanderling pakeni natsi-Saksasta Neuvostoliittoon v. -36, jossa hän johti rinnan Jevgeni Mravinskin kanssa Leningradin filharmonikkoja. Vuodesta -70, jolloin hän teki Britannian debyyttinsä, hän johti myös Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Sanderlingin levytyksiä on ollut käsikaupassa heikohkosti saatavilla; erityismaininnan ansaitsevat hänen 70-luvun alussa Statskapelle Dresdenin kanssa tekemät Brahms-levytykset, joissa lämmin soundi yhdistyy eloisaan pulssiin.

Sanderling kävi kypsällä iällä Helsingissä kahdesti; -96 ja -98. Molemmissa konserteissa olin paikalla, ja ne kuuluvat elämäni ikimuistoisimpiin konserttielämyksiin. Sanderling todisti, että kapellimestarilla on väliä; hänen taikasauvastaan Finlandia-lato muuttui hetkeksi konserttitaloksi. Hänen ja HKO:n esittäminä Schubertin suuri C-duuri-sinfonia ja Brahmsin neljäs sinfonia olivat unohtumattomia kiireettömyydessään, rakkaudessaan musiikkiin. Ne soivat muistissani ikuisesti.

Brahmsin ja Schubertin tavoin, Sanderling on kuolematon. Ihminen ehtii kauas jos aloittaa nuorena tai lopettaa vanhana: Sanderling esiintyi 90-vuotiaaksi asti. Schubertin C-duurisinfoniasta hänen vanhempi mentorinsa Oscar Fried oli evästänyt nuorempaa kollegansa 30-luvulla, että teoksen esittäminen kannattaa aloittaa nuorena, sillä noin 50 ensimmäistä esitystä tulevat joka tapauksessa menemään päin peetä. No, päin peetä ei se mennyt Helsingissä. Kiitos Kurt; ruhe sanft!

Ei kommentteja: