Arvostan suuresti sitä, että jokaisella on oikeus olla asioista mitä mieltä haluaa. Seuraavaakin askelta arvostan: sitä, että jokainen voi myös lausua tämän käsityksensä ääneen. Siitä ei kuitenkaan seuraa sitä, että minun pitäisi arvostaa jokaisen mielipiteen sisältöä, näiden mielipiteiden takana olevien vaikuttimien rehellisyyttä tai sitä, että mielipide perustuisi mielestäni perusteltuimpaan uskomukseen. Mielipiteenvapaudesta seuraa myös se, että on jokaisen inhimillinen velvollisuus jakaa omastaan, kertoa toiselle, jos tämä ei ymmärrä tai tiedä jotakin, joka on välttämätöntä informoidun mielipiteen muodostamiseksi käsilläolevasta asiasta.
Mielipiteitä ja niiden esittäjiä ei pidä sekoittaman. Vaikka en pitäisi jostakin mielipiteestä, kunnioitan tämän mielipiteen esittäjää ja puolustan hänen oikeuttaan sanoa se mielipide. Vaikka se mielipide olisi perusteltu kuinka puutteellisen tiedon varaan ja argumentoitu kuinka epäloogisesti hyvänsä.
Mielipiteistä voi keskustella, niitä voi punnita, vertailla, niistä voi väitelläkin. Edelleenkään oikeus esittää mielipiteitä ei ole uhattuna. Kun mielipiteet saa esittää julkisesti, tämän luulisi auttavan mielipiteen esittäjää, koska hänen pitää tällöin löytää paras todistusvoima oman mielipiteensä tueksi ja pystyä esittämään se vakuuttavimmin.
Mielipiteen totuudesta on epäilyttävää ja vaarallista puhua, tällöinhän tulemme totalitarismiin. Mielipiteen totuudellisuuden sijaan pitääkin puhua mielipiteen modaliteeteista. Tällöin kyse on siitä, miten mielipide on perusteltu ja koetaanko argumentaatio uskottavaksi. Uskottavuus taas riippuu sekä kuulijasta että puhujasta: kuulijan ennakkoasenteista ja puhujan asiantuntemuksesta, argumentaation uskottavuudesta ja loogisuudesta. Mielipiteenilmaisu ei ole huutokauppaa tai kilpailua, kuka kusee korkeimmalle.
Kun tieto on perusteltu tosi uskomus, mielipide on minulle perusteltu tosi uskomus.
Politiikka on mielipiteenvapauden ehkä tärkein sovellus. On tärkeää, että politiikassa mukana olevat ihmiset ja sinne pyrkivät saavat sanoa mielipiteensä vapaasti ja myös käyttävät tämän vapausoikeutensa. Politiikkaan pyrkiminenkin tosin on politiikkaa: politiikka on prosessi ja tahtomista, ei olemista. Mielipiteenilmaisu on äänestäjänkin kuluttajasuojan mukaista: mitä enemmän höläyttelevät, sitä helpompi on karsia pelissä mukana olijoista ulos ne, jotka ainakaan eivät edusta omia näkemyksiä. Ja vastaavasti mielipiteenvapaus auttaa löytämään sellaisen ehdokkaan, joka edustaa mahdollisimman tarkkaan omaa itseä.
Yksi sovellus oikeudesta omiin mielipiteisiin on myös tilanne, jossa ei ole mitään mieltä. Tosin mielipide se tämäkin on, tyhjän äänestäminen.
Arvostan myös Topias Salosta, jonka keskustelu kansanedustaja, entisen sisäministeri Anne Holmlundin kanssa adoptiolainsäädännöstä, joka antoi inspiraation tähän pohdiskeluun. Tätä kommenttiketjua voi lukea klikkaamalla tämän bloggaukseni otsikkoa.
P.S. Tämä on tuhannes bloggaukseni. Kiitos kaikille lukijoille! Toivottavasti jaksatte edelleen jatkossakin seurata minun järjenjuoksuani ja horinoitani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti