Kokoomusnuori Saul Schubak on päättänyt ryhtyä puolueensa nuoriso-osaston uhrilampaaksi ja tuulenhalkojaksi. Kun hän on rohkeasti (?) ja rehellisesti (?) myöntänyt nauttivansa turhia sosiaalietuisuuksia, hänestä on tullut puolueelleen hygieeninen ongelma. Hän on selkeästikin päättänyt olla marttyyri, puolueensa aivopierujen koelaboratorio, ikään kuin hän vain toimisi päivänvaloa kestämättömän misantropian välikappaleena ilman omaa vastuusta omista mielipiteistään. Eivät ne mitään lipsauksia kuitenkaan ole, ja turha on esiintyä puolueensa totuudentorvena. Schubak on vastuussa omista mielipiteistään, joskin onneksi vain niistä.
En enää puutu tarkemmin Saulin höläyksiin, sillä tein sen jo aikaisemmin tässä blogissa (kts. klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa). Ei kuitenkaan ole suoraselkäistä ja rohkeaa julistaa saamiaan tukia ja myös itseään turhaksi vaan ainoastaan ihmisvihan osoitus. Yksi Saulin uudempi keksintö ansaitsee kuitenkin huomion: kun hän väittää, että verovaroista maksettujen julkisten palveluiden nauttiminen on toisten taskuista varastamista, ei se sitä ole. Veroja maksavat nimittäin kaikki, työttömätkin.
Ehkä olisi pitänyt jäädä Kokoomusnuoriin silloin reilut 20 vuotta sitten, en tiedä. Mutta kannattaako sitä omaa ainutkertaista ihmisen osaansa moiseen uhrata. Osalle meistä silloisista Toivoista kävi todella hyvin, ja sitten on näitä lähes hampaattomia konekirjoittajia, joiden kantokykyä ei skolioosi ei ainakaan paranna. Minut erottaa Saulista kuitenkin yksi asia: kun hän ei itse ymmärtänyt erota, minä taas ymmärsin pelastaa itseni uhrautumasta väärän aatteen marttyyriksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti