Syrjäyttääkö sosiaaliapu?

Kun sosiaaliturvan asiantuntija, diakoniajohtaja Heikki Hiilamo lausahti pääsiäisenä että hänen mielestään alle 25-vuotiaiden ei pitäisi saada ollenkaan toimeentulotukea, tämä tulkittiin heti valikoivasti siten, että Hiilamo olisi rabillisempi kuin Schubak itse, ja tarjoamassa pashan sijasta pääsiäisestä vain kärsimysnäytelmää.

Tehtäväni ei ole toimia Hiilamon tulkkina, mutta hänen esille nostamansa asia on niin tärkeä että lehdistön vääristelemä sanoma kannattaa korjata. Hän nimittäin tarkoitti sitä, että toimeentulotukea parempi sosiaaliturvan muoto olisi työmarkkinatuki, sillä edellytyksellä että se mahdollistaisi nykyistä paremmin keikkatyön tekemisen. Siihen tarvittaneen sitten perustulo, mitä Hiilamokin ymmärtääkseni kannattaa.

Hiilamo ei siis yrittänyt ohittaa kokoomusnuoria oikealta ja tarjota nuorisotyöttömille porkkanan sijasta keppiä. Ketään ei saa jättää heitteille. Joskus auttaminen voi kuitenkin johtaa heitteillejättöön, ja näin käy valitettavan usein tilanteessa jossa keikkatyö ei kannata (tästäkin olen blogannut täällä omien kokemuksieni pohjalta toukokuussa 2011). Sosiaaliapu voi syrjäyttää, mutta tähän suurempi syy on se, että keikkatyö ei kannata kuin se, että joku voi keksiä tulla laskeneeksi sen, että keikkatyö ei kannata. Eikä tästä voi ketään yksittäistä työtöntä syyttää, koska ei ole heidän vikansa se, että keikkatyö ei kannata. Ai niin, jos en vielä ole sitä sanonut, niin keikkatyö ei kannata.

Suurempi ongelma kuin huoltosuhdettamme sisältä päin kovertava muutama pussikaljaelämäntaiteilija onkin siis on se, että työnteko ei läheskään aina kannata. Siksi näihin kannusteloukkuihin onkin puututtava ennen kuin aletaan purkamaan universaalia sosiaaliturvaa syyperusteiseksi.

Sen, mitä Heikki Hiilamo oikein tarkoitti, voi lukea klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa.

Mikä erottaa minut Schubakista?

Kokoomusnuori Saul Schubak on päättänyt ryhtyä puolueensa nuoriso-osaston uhrilampaaksi ja tuulenhalkojaksi. Kun hän on rohkeasti (?) ja rehellisesti (?) myöntänyt nauttivansa turhia sosiaalietuisuuksia, hänestä on tullut puolueelleen hygieeninen ongelma. Hän on selkeästikin päättänyt olla marttyyri, puolueensa aivopierujen koelaboratorio, ikään kuin hän vain toimisi päivänvaloa kestämättömän misantropian välikappaleena ilman omaa vastuusta omista mielipiteistään. Eivät ne mitään lipsauksia kuitenkaan ole, ja turha on esiintyä puolueensa totuudentorvena. Schubak on vastuussa omista mielipiteistään, joskin onneksi vain niistä.

En enää puutu tarkemmin Saulin höläyksiin, sillä tein sen jo aikaisemmin tässä blogissa (kts. klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa). Ei kuitenkaan ole suoraselkäistä ja rohkeaa julistaa saamiaan tukia ja myös itseään turhaksi vaan ainoastaan ihmisvihan osoitus. Yksi Saulin uudempi keksintö ansaitsee kuitenkin huomion: kun hän väittää, että verovaroista maksettujen julkisten palveluiden nauttiminen on toisten taskuista varastamista, ei se sitä ole. Veroja maksavat nimittäin kaikki, työttömätkin.

Ehkä olisi pitänyt jäädä Kokoomusnuoriin silloin reilut 20 vuotta sitten, en tiedä. Mutta kannattaako sitä omaa ainutkertaista ihmisen osaansa moiseen uhrata. Osalle meistä silloisista Toivoista kävi todella hyvin, ja sitten on näitä lähes hampaattomia konekirjoittajia, joiden kantokykyä ei skolioosi ei ainakaan paranna. Minut erottaa Saulista kuitenkin yksi asia: kun hän ei itse ymmärtänyt erota, minä taas ymmärsin pelastaa itseni uhrautumasta väärän aatteen marttyyriksi.

On vanhempieni vika...

... että osaan arvostaa luontoa. Että rakastan musiikkia, urheilua, eläimiä ja kirjallisuutta, siis jopa sitä viimeistä, vaikka näin ei kaiken järjen mukaan olisikaan pitänyt tapahtua, vaikka kumpikaan ei ole edes ylioppilas. Tuomittuja olivat siis he jo.

Osaan arvostaa myös koulutusta, jo toisessa sukupolvessa. Vanhempani siksi että jäivät sitä paitsi, minä siksi, että olen saanut sitä. Väärässä olimme me. Katso nyt, Saul, mitä minusta on tullut: ajoittaisesta työttömyydestä kärsivä akateeminen osastonsihteeri, jolle Uusimaa-lehden laskun maksaminen ja käytettyjen suksien hankkiminen ovat toisensa poissulkevat vaihtoehdot.

Terveyttäkin osaan arvostaa, ja kiitän sitä luojaani, johon en usko, että olen tähän mennessä ollut täysin terve. Lienee tarpeellista tarkentaa, että ruumiillisesti. Äidistäni en tätä samaa voi sanoa, hänet rikkoi synnynnäisten ainesten kelvottomuus sekä lukuiset sairaudet, jotka siihen tuulenpesään tarttuivat niin ettei hän nähnyt edes 45 vuotta. Niin että osaan kyllä arvostaa terveyttä, omaa terveyttäni. Kaiken järjen mukaan minun kohtaloni pitäisi olla sama kuin venäläismiehillä, dokaan itseni viisissä kymmenissä, mutta sitä iloa en aio antaa sinulle, Saul, että todistaisin sinulle omakohtaisesti sosioekonomiset terveyserot. Oletko Saul kuullut niistä? Niin että terve vaan sinullekin Saul.

Sitä en tiedä, johtuuko se, että en osaa arvostaa rahan hankkimista - kai se vissiin on se syy, että se on kiertänyt minut kaukaa - siitä, että vanhempanikaan eivät siitä niin paljoa perusta. Ehkä johtuu, ehkä ei. Ehkä minä johdun vanhemmistani, ehkä en. Varmuuden vuoksi lienee kuitenkin varminta pyytää anteeksi olemassaoloani.

Katso, sinä, lukija, nyt, minä Saul on sanonut. Katso ihmistä. Ecce homo.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012110216280513_uu.shtml

Jos tulevaisuuspuolue Kokoomuksen tulevaisuus riippuu Kokoomusnuorista, toivon, että tulevaisuuspuolueella ei ole tulevaisuutta. Sano nyt sinäkin Kataisen Jyrki edes jotain.