Kun sosiaaliturvan asiantuntija, diakoniajohtaja Heikki Hiilamo lausahti pääsiäisenä että hänen mielestään alle 25-vuotiaiden ei pitäisi saada ollenkaan toimeentulotukea, tämä tulkittiin heti valikoivasti siten, että Hiilamo olisi rabillisempi kuin Schubak itse, ja tarjoamassa pashan sijasta pääsiäisestä vain kärsimysnäytelmää.
Tehtäväni ei ole toimia Hiilamon tulkkina, mutta hänen esille nostamansa asia on niin tärkeä että lehdistön vääristelemä sanoma kannattaa korjata. Hän nimittäin tarkoitti sitä, että toimeentulotukea parempi sosiaaliturvan muoto olisi työmarkkinatuki, sillä edellytyksellä että se mahdollistaisi nykyistä paremmin keikkatyön tekemisen. Siihen tarvittaneen sitten perustulo, mitä Hiilamokin ymmärtääkseni kannattaa.
Hiilamo ei siis yrittänyt ohittaa kokoomusnuoria oikealta ja tarjota nuorisotyöttömille porkkanan sijasta keppiä. Ketään ei saa jättää heitteille. Joskus auttaminen voi kuitenkin johtaa heitteillejättöön, ja näin käy valitettavan usein tilanteessa jossa keikkatyö ei kannata (tästäkin olen blogannut täällä omien kokemuksieni pohjalta toukokuussa 2011). Sosiaaliapu voi syrjäyttää, mutta tähän suurempi syy on se, että keikkatyö ei kannata kuin se, että joku voi keksiä tulla laskeneeksi sen, että keikkatyö ei kannata. Eikä tästä voi ketään yksittäistä työtöntä syyttää, koska ei ole heidän vikansa se, että keikkatyö ei kannata. Ai niin, jos en vielä ole sitä sanonut, niin keikkatyö ei kannata.
Suurempi ongelma kuin huoltosuhdettamme sisältä päin kovertava muutama pussikaljaelämäntaiteilija onkin siis on se, että työnteko ei läheskään aina kannata. Siksi näihin kannusteloukkuihin onkin puututtava ennen kuin aletaan purkamaan universaalia sosiaaliturvaa syyperusteiseksi.
Sen, mitä Heikki Hiilamo oikein tarkoitti, voi lukea klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti