Vihreistä elää varsin yleisesti käsitys uskontovastaisena puolueena, tai ainakin puolueena, jonka suhde kristinuskoon on ongelmallinen. Kuitenkin me olemme lähes kaikki ainakin kulttuurisia kristittyjä, ja joululoma kelpaa niillekin, jotka toivottavat "season's greetings". Onko näissä huhuissa sitten perää?
Kyllä niissä on totuutta siteeksi. Miksi? Ymmärsin tämän matkatessani bussilla Uudenmaan Vihreiden kevätkokoukseen. Melkein heti ylitettyäni Helsingin rajan tien varressa seissyt kyltti sen kertoi: "Valitse Jeesus. Valitse ikuinen elämä".
Miksi kukaan haluaisi ikuista elämää? Olisiko se nyt kivaa kun joka paikkaa kremppaisi ja olisi koko ajan enemmän jäljessä trendejä, oikeastaan pihalla niistä. Kun 80-vuotiaskin on nimittäin jo varsin iäkäs, niin arvio, jonka mukaan jo nyt syntyvistä tytöistä joka toinen tulee elämään vähintään satavuotiaaksi, on aika pelottava skenaario. Mistä näille ihmisille saadaan hoitopaikat, omais-, koti-, tai kotisairaanhoito?
Sitäpaitsi ajatus ikuisesta elämästä on aika epävihreä. Me sentään vielä joten kuten mahdumme tälle pallolle, mutta entäs jälkikasvumme? Työnnetäänkö heidät hautapaikkojen sijasta kaatopaikalle?
Mitä sitten on ikuinen elämä? Jos minusta jäisi muisto, toivottavasti enimmäkseen lämmin, jälkipolville, se olisi minulle ihan riittävä palanen kuolemattomuutta. Lähipiirini toivottavasti muistaa minua sitten joskus lämmöllä, mutta ihmiskunnan ja planeetan kannalta kaikkein parasta taitaisi kuitenkin olla, että jos minua jostakin muistettaisiin, olisin toivottavasti voinut olla innostamassa jota kuta tekemään tästä planeetasta vähän paremman paikan. Tai että olisin ollut istuttamassa jossakin vaikka puita. Jos en tähän ole pystynyt, toivottavasti osaan edes maatua säädyllisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti