Asuin Oslossa muutamia vuosia sitten. Oslossa 27 suunnikkaan muotoista kaupunginosaa huolehtii peruspalveluista, ja jos esimerkiksi päiväkotipaikkaa ei omasta kotikaupunginosasta löydy, sitten semmoinen pitää pystyä järjestämään naapurikaupunginosasta. Tämä voi käytännössä tarkoittaa päivähoitopaikkaa suunnikkaan etäisimmästä kulmasta, linnuntietä 10 kilometrin päästä. Tällöin päivähoitomatkoihin kuluu helposti neljäkin tuntia päivässä, jolloin päivähoitoon vieminen on käytännössä puolipäivätyötä. Puolipäivätyötä kuskaaminen voi olla myös Helsingissä; olen kuullut Töölössä asuvasta perheestä, joka sai päivähoitopaikan Landbosta.
Helsingissä ja Oslossa sentään päivähoitologistiikka periaatteessa onnistuu, koska niissä on varsin kattava joukkoliikenne, vaikka kahden vanhemman kokopäivätyötä päivähoito ei välttämättä mahdollistakaan. Sen sijaan Porvoossa homeisen Näsin päiväkodin toiminnan siirtäminen Veckjärvelle home-evakkoon voi merkitä autottomille vanhemmille ja autottomille varhaiskasvattajille palkatonta pakkolomaa, jos ei kimppakyytien sopiminenkaan ole logistisesti realistinen vaihtoehto.
Tietenkin lapset ja varhaiskasvattajat tulee suojella homealtistukselta, jolloin paras ratkaisu olisi, että Porvoo järjestäisi pikkubussikuljetuksen Näsistä Veckjärvelle evakon ajaksi.
Päivähoito on ehkä paras indikaattori lähipalveluista: saatavilla olevan, päivittäistä työssäkäyntiä ja asiointia tukevan lähipalvelun on oltava myös saavutettavissa. Näsin päiväkoti on tässä mielessä hyvä testi. Jos lähipalvelun järjestäminen on näin vaikeaa jo nykyisen kokoisessa Porvoossa, on kiinnostavaa nähdä, miten päivähoito tullaan järjestämään sellaisessa kunnassa, joka mahdollisesti ulottuu Boxista Lapinjärvelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti