Kirjoitettuani työkseni viimeisen kahden vuoden aikana aika paljon lääkäreiden saneluita, en voi välttyä vaikutelmalta, että lääkärit ovat aikamoisia moralisteja. He eivät muistuta potilaan tupakoinnista vain kerran vaan jopa kahdestikin saman käyntitekstin aikana. Samaten he ovat aikamoisia painofasisteja, joista moni tuijottelee sokeasti painoindeksiin, jonka mukaan minäkin olen lievän ylipainon alarajoilla (180 cm ja viimeksi n. 82-83 kg), puhuttamaan esimerkiksi jääkiekkoleijonista, jotka ovat varmaan läskejä jätkiä kaikki.
Kolikon toisena puolena on, että lähes kaikki julkisen terveydenhuollon potilaat tupakoivat ja ovat ylipainoisia. Yksityisestä en tiedä, mutta toki yksityisten terveyspalveluiden käyttäjät ovat keskimäärin koulutetumpia ja määritelmän mukaan myös parempituloisia kuin julkisten terveydenhoitopalveluiden käyttäjät, ja korkea koulutus ja korkeat tulot korreloivat positiivisesti terveyden kanssa. Se, kumpi on syy ja kumpi seuraus, on sitten ihan toinen juttu.
Olen saanut ihan riittävästi näyttöä, että tupakointi ja ylipaino eivät ole vain terveydellisiä riskitekijöitä vaan ne aiheuttavat sairauksia ja lisäävät yleistä sairastavuutta. Työssäni saamani näyttö on ihan riittävä syy koettaa välttää edellämainittuja terveysriskejä. Ihmisellä, jolla on yksi sairaus, on todennäköisemmin myös toinen, kolmas ja neljäs sairaus. Vaikka jokainen tietää nykyään, että tupakka tappaa ja että ylipaino altistaa monille sairauksille, eivät siltikään tupakoivat ja ylipainoiset ihmiset aiheuta sairauksiaan.
Uskon lääkäreistä hyvää. Uskon, että alalle hakeutuu lähtökohtaisesti sellaisia ihmisiä, joilla on myönteinen, ihmiseen uskova ihmiskäsitys. Sitten kun lääkäriksi opiskeleva törmää työelämään, alalla työskentely varmaankin on oppimista Siperiassa: varmaankin ihmisusko ja humanismi ovat toisinaan koetuksella viimeistään erikoistumisvaiheessa.
2 kommenttia:
Jo 2004 tehtiin hyvin laaja meta-analyysi, jonka mukaan elintavat vaikuttivat 49%:iin ns. länsimaiden kuolleisuudesta. Pakkohan siitä on sitten sanoa potilaillekin. Onneksi yhä useampi kollega miettii myös aika paljon sitä, MITEN näistä asioista puhuu potilaiden kanssa. Potilaiden oma motivaatio pitäisi saada herätetyksi, mutta miten? Eri taktiikoita on ja moni pyrkii nykyisin tietoisesti opettelemaan niitä. Perusopetuksessakin olemme alkaneet puhua tästä enemmän viime vuosien aikana.
Joskus pitäisi ensin saada ihmisen oman elämän yleinen hallinta ensin raiteilleen, ja vasta sitten voidaan lähteä ajattelemaan sen oman elämän arvostamista ja mahdollisuuksia tehdä sellaisia valintoja, jotka kunnioittavat omaa elämää.
Lähetä kommentti