Lapsiköyhyyden lisääntyminen on toki sekä yhteiskunnallinen että yksilötason ongelma, vaikkakin termi on jotensakin epätarkka. Eihän lapsilla ole rahaa, koska Suomessa lapsityövoiman käyttäminen on kielletty, vaan pikemminkin kyse on siitä, että vanhempien köyhyydestä seuraa lasten sosiaalinen köyhyys: se, että lapsilla ei ole varaa tehdä heidän ikätasoisen viiteryhmänsä puitteissa normaaleja valintoja.
Lapsiköyhyyttä vastaan voidaan taistella toisen asteen oppilaitosten vapaaoppilaspaikoilla, sillä vaikkakaan lukiolaiset ja amislaiset eivät enää olekaan varsinaisesti lapsia, niin koulutuksen tai kouluttamattomuuden periytyminen on lisääntynyt. Toinen, jo lapsiin tähtäävä ehkäisevä toimi on harrastusmaksujen maksaminen sosiaalitoimesta. Avainlaitos lasten sosiaalisen köyhyyden ehkäisemisessä on kirjasto, sillä se ylläpitää mahdollisuuksien tasa-arvoa niin sivistyksellisesti kuin viihtymyksellisesti. Lisäksi kirjasto on monin paikoin ainoa ilmaisen oleskelun tila, paikka, jonne voi epäkaupallisesti paeta kotia.
Koska Suomessa eivät asuinalueet ole varsinaisesti segregoituneita, täällä harrastukset eivät vaihtele kovin radikaalisti sen mukaan, onko lapsi syntynyt Lauttasaaressa vai Kannelmäessä. Siinä on toki eroja, onko lapsi espoolainen vai inarilainen, ja taloudellista luokka-asemaa enemmän näitä eroja selittää paikallinen kulttuuriperintö, palvelujen eli vaihtoehtojen tarjonta ja jopa luonnonolosuhteet. Espoossa lähdetään purjehtimaan, Inarissa moottorikelkkailemaan.
Toki lapsille kannattaisi tarjota maksuttomia tai ainakin halpoja harrastuksia mahdollisimman paljon jo pienestä pitäen, esimerkiksi lukemista, musiikinkuuntelua, piirtämistä ja erilaisia ulkoiluharrastuksia. Kaikkien ei ole tarpeellista pelata jääkiekkoa tai taitoluistella tai soittaa harppua.
Itse en harrastanut järjestettyjä, aikaan ja paikkaan sidottuja sosiaalisia harrastuksia, vaan käytin paljon kirjastoa ja myös isäni kirjahyllyä, lisäksi minulle tuli erilaisia lehtiä, joista Aku Ankka oli pitkäaikaisin seuralainen. Ensin vitosen ja sitten kympin viikkorahani käytin lp-levyihin. Myöhemmin suosikkiajanvietteeni olivat koiranulkoilutus, kävely ja pyöräily sekä radion kuunteleminen, mutta ehkä joillekin sosiaalinen harrastaminen ehkäisee syrjäytymistä, ainakin jos perhe ei kykene tarjoamaan selviytymisen eväitä. Joillekin lapsille järjestetty harrastus voi toimia ennaltaehkäisevänä lastensuojeluna aivan samoin kuin päivähoitokin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti