Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

14.10.2013

Tekeekö mies ilman naista tyhmyyksiä?

Yksinäisellä, tai siis tarkemmin, yksinasuvalla miehellä on paljon aikaa. Hän voi treenata maratonille, tehdä vaikka vertailevaa työelämän tutkimusta tai lukea. Hän voi juoda alkoholia, pelata konsolipelejä, jäädä työttömäksi tai kehitellä omassa päässään kokemukseensa paremmin tai huonommin perustuvaa teoriaa epätarkoituksenmukaisuudesta ja -oikeudenmukaisuudesta, joka on kohdannut häntä, Suomea tai miehiä. Hän voi etsiessään elämänsä tarkoitusta, hukata kaiken tarkoituksen. Hänestä voi tulla uskonkiihkoilija, uusi Kauko Nieminen tai halla-aholainen. Hän voi löytää itsensä, tai sitten hukata.

Voi olla tietysti vähän freudilaista ajatella, että pimahtamiset olisivat vain libidon epäonnistuneen sublimoinnin sivutuotteita, ja kyllä niitä perheenisiäkin pimahtelee, mutta kyllä he, jotka väittävät, ettei kaiken maailman breivikejä olisi päässyt syntymään, jos mies saisi välillä vähän välilihaa, osuvat ainakin osittain, minkä tässä toistaessani tulen saamaan kaikkien feministien kurat niskaani. Sillä eihän nainen voi olla tasa-arvoinen, jos mies ei ole minkään arvoinen. Vapaa nainen tarvitsee vapaan miehen, josta hän voi olla vapaa tai josta hän voi viis veisata, sillä oletuksella, että hänen tarvitsee niistä mitään veisata. (tämä kirjoitus on tehty hetero-oletuksella). Muuten on entisen vapaan naisen kaikki kädet liian täynnä pyykkiä ja kiinni paskassa, ilman miehiä, joista edes osa toivottavasti on aikuisia eli itsenäistynyt jostakin (=äidistään) johonkin (=elämään itsellisesti ja itsenäisesti). Vaikka mikä minä sanomaan. Esimerkiksi isäni ei ole elänyt yksin kuin muutaman kuukauden elämässään, jolloin hän oli 18. Aikuinen mies hän on.

Yksinasuva mies on seuraus, mutta yhtä usein myös syy. Yksinasuva ei suinkaan ole tuomittu kadotukseen, mutta kuitenkin yksinäisyyden kanssa korreloivat positiivisesti sairastavuus, työttömyys, alkoholismi, oman maailmankuvan hajoaminen. Omaa maailmankuvaa täytyisi nimittäin saada törmäyttää aika ajoin toisten elävien kanssa, muuten sille käy kuin saippuakuplalle. Aamukahvipöydän toiselta puolelta nimittäin tulee aika ajoin palautus maan pinnalle, kaiken suhteellisuuden muistutus, ainakin oman itsen. Kaikkein tehokkaimpia muistutusten jakelijoita ovat lapset. Jos peilistä katsoo vain oma itse, voi käydä kuin Robert de Niron esittämälle taksikuskille.

Jani Kaaron Hesari-kolumnin, joka innoitti kirjoittamaan tämän, voi lukea klikkaamalla tämän bloggaukseni otsikkoa.

Ei kommentteja: