Porvoosta puutarhakaupunki!

Jo pitkäaikainen pääministeri Matti Vanhanen visioi sellaisesta tulevaisuuden yhdyskuntarakenteesta, joka perustuisi puutarhakaupunkien verkostoon, jossa työpaikat, asunnot ja palvelut olisivat lähellä toisiaan.

Mikä sitten on puutarhakaupunki? Viktoriaanisen ajan Lontoo oli teollisuustyöläisille ankea ja epäterveellinen elinympäristö, kun taas maaseutu ei kyennyt tarjoamaan työpaikkoja saatikka sosiaalista elämää. Puutarhakaupungin oli tarkoitus yhdistää maaseudun ja kaupunkien hyvät puolet niin, että se olisi lääke kaupunkielämän sairauksiin ja maaseudun puutteisiin.

Suurkaupunkikurjuuden vähentämiseksi taloustieteilijä Alfred Marshall ehdotti 1884 julkaistussa artikkelissaan, että Lontoosta kannattaisi siirtää ihmisiä maaseudulle ja se olisi mahdollista uusimman teknologian avulla. Marshallin artikkeli toimi herätteenä Ebenezer Howardille, jota pidetään puutarhakaupunkikäsitteen isänä. Marshall-herätyksen lisäksi Howard oli saanut vaikutteita myös romanttisen aikakauden takaisin luontoon -liikehdinnästä. Howardin puutarhakaupungeissa tuli asua 32 000 ihmistä 400 hehtaarin alueella, joka piti ympäroidä viisi kertaa asutettua aluetta suuremmalla vihreällä vyöhykkeellä, jonne sijoitettaisiin myös julkiset palvelut.

Nämä puutarhakaupungit muodostaisivat junan yhdistämän verkoston. Juna oli Howardin mallissa oleellinen, sillä hän ei olettanut, että 32 000 asukkaan yksikkö voisi tarjota metropolin palvelutasoa ja työpaikkaomavaraisuutta. Tässä mallissa myös satelliittikaupunkien välinen yhteistyö oli tärkeää.

Howardin mallilla oli vahva sosiaalinen ulottuvuus. Puutarhakaupunkien työpaikkaomavaraisuus perustui pitkälle sellaisiin itsenäisiin, luoviin ammatteihin, jotka sopisivat hyvin etätöiksi, kuten taiteilijan, käsityöläisen ja tutkijan työt.

Onko Suomessa sitten puutarhakaupunkeja? Lähinnä puutarhakaupungin ideaa nyky-Suomessa ovat ehkä Naantali, Vantaan Vanha Rekola ja O.I. Meurmanin ideoima Käpylä. Radanvarsikaupungit eivät toteuta puutarhakaupungin esteettistä ihannetta, kuten Porvoo. Vain työpaikkaomavaraisuus ja kiskot puuttuvat. Porvoossa on kuitenkin hyvin paljon luovissa ammateissa toimivia ja itsenäisiä ammatinharjoittajia, joiden etätyömahdollisuuksia raideyhteys Helsinkiin vahvistaisi. Tämä Porvoon ainutlaatuinen mahdollisuus toimia todellisena puutarhakaupunkina kannattaakin ottaa vakavasti. Tätä tukisivat raideliikenne, uusien työpaikkojen luominen, yrittäjien palvelut, mukaanlukien toimitilarekisteri ja etätyömahdollisuuksien vahvistaminen sisällytetään sekä toivottavasti tulevaan valtuusto-ohjelmaan että kaupunkistrategiaan.

Kirjoitus julkaistiin Uusimaa-lehdessä keskiviikkona 6.2.