Perustin ensimmäisen blogini syksyllä 2005 perustettuani ensin Helsingin keskuspuiston suojelijoille sähköpostilistan. Tästä sähköpostilistasta kasvoi kansalaisliike ja blogista oli tarkoitus tulla kansalaisliikkeen äänitorvi ja ilmainen tiedotuskanava sekä myös tietovarasto, jonne kokoaisin kaikkea Keskuspuistoa koskevaa materiaalia. Koska en osannut perustaa nettisivua eikä sellaiseen ollut tiedossani ilmaista välinettä, perustin blogin.
Blogi tarkoitti alunperin nettipäiväkirjaa, eikä Keskuspuisto-blogia voinut sanoa nettipäiväkirjaksi. Se oli malliltaan pikemminkin nettisivu, koska se on varasto kannanottoja, lehtileikkeitä, valokuvia, uutisia, aloitteita ja lehdistötiedotteita.
Perustin samalle tekniselle pohjalle keväällä 2007 oman blogin. Miksi? Millä vaikutuksella?
Vaikutuksen mittaaminen on hankalaa. Määrällisiä indikaattoreita on kuitenkin helppo esittää. Vajaan kuuden vuoden aikana blogissani on julkaistu 1002 artikkelia. Sitä on luettu miltei 80 000 kertaa. Jotkut artikkelit osuvat johonkin ajankohtaiseen hermoon, ja niitä saatetaan klikata saman päivän - tai yleensä illan - aikana pari-kolmekin sataa kertaa. Yleensä ajankohtaisuus on taattu silloin kun sattuu kommentoimaan jotakin sellaista televisiokeskustelua, jossa on keskusteltu seksuaalivähemmistöistä tai maahanmuuttajista. Sitten on kestosuosikkiartikkeleita, joihin päädytään googlaamalla tai joita toiset ovat linkanneet. Esimerkiksi katsaukseni parhaista lenkkireiteistä, norjalaisnimien kielioppi, Malminkartano-Kannelmäki -välin tieyhteysvaihtoehtoja käsittelevä juttu ja artikkelini keikkatyöstä ovat tällaisia tasaisen vauhdin klassikoita.
Eniten luettu ei tarkoita parasta. Itse tykkään eniten esimerkiksi musiikkijournalistisista yrityksistäni, mutta toinen tykkää tyttärestä.
Yksi vaikutuksen indikaattori ovat myös nimissäni perustetut pilablogit ja kirjoituksieni kirvoittamat vastineet. Siitä tosin voi olla montaa mieltä, voiko niitä pitää menestyksen mittareina. Hommaforum ei sentään vielä kai ole huomioinut tekosiani...
Kysymykseen "miksi?" on olemassa vain subjektiivisia vastauksia. Blogini on itseilmaisukanava, itseterapiaa, sen tarkoitus on herättää keskustelua joskus provosoimallakin ja wannabe-kunnallispoliitikolle oma blogi on ilmainen mainos. Se ei pyri olemaan hakuteos, vaan pikemminkin se on kirjasto. Tarkoitukseni ei ole pyrkiä miellyttämään ketään tarkoituksellisesti. Blogini aineisto on niin monipuolista - tai kirjavaa - näistä edellämainituista syistä: koska se palvelee kaikkia näitä tarkoituksia. Olen valinnut tietoisesti linjan, jossa blogini on sillisalaatti, silläkin uhalla että satunnaiselle lukijalle se on vaikealukuinen. Blogini ei oikein käy hakuteokseksi paitsi yhdessä asiassa: millainen olen minä, Michael Perukangas. Erilaiset mielenkiinnonkohteeni - kuten politiikka - ovat osa minua, eivät päinvastoin.
2 kommenttia:
nimissäni perustetut pilablogit
Yritin googlailla, mutta en löytänyt. Voitko kertoa mitä pilablogeja nimissäsi on julkaistu, ettei väitteesi vaikuta lianderssonilaiselta sketsiltä.
Vuosina 2008-2009 eräs tunnettulainen tamperelaishäirikkö muokkasi blogikirjoituksiani ja uudelleenjulkaisi niitä nimissäni perustetuissa pilablogeissa, joita oli enemmän kuin yksi. Voi olla, että poliisi on ne poistanut, en ole käynyt katsomassa aikoihin. En halua julkaista tämän rikollisen nimeä, koska en halua että hän saa toiminnalleen siivelläni julkisuutta. Kun googlaa nimelläni - se kannattaa kirjoittaa oikein jotta ne löytyvät - joitakin näistä teksteistä kyllä löytää vieläkin.
Mitä Li Anderssoniin tulee, arvostan häntä suuresti.
Lähetä kommentti