Nyt kun niin sanotut pakolliset ja varmaankin jo 25 vuotta lykätut rakenneuudistukset taitavat raivata tieltään mahdollisuuksien tasa-arvon ajatukseen perustuvan universaalin hyvinvointivaltion viimeisimmänkin reliikin eli nk. subjektiivisen päivähoito-oikeuden, kai minunkin on kaivettava kirves nurkasta ja osallistuttava keskusteluun. Tein sen ns. sosiaalisessa mediassa, eli Facebookissa. Alla edustava ote keskustelusta, jonka julkaisen tässä siksi, että se valaisee kahta varsin vastakkaista näkemystä siitä, miksi subjektiivinen päivähoito-oikeus on olemassa ja miksi se on hyvä olemassa. Lisäksi keskustelu valaisee sitä, millaisia tehtäviä päivähoidolta oletetaan.
Porvari: Vihervasemmistolaiset eivät edes ymmärrä mikä lasten päivähoidon päätarkoitus. Heidän mielestään se on se, että myös työttömät, päihdeongelmaiset ym. kotona oleskelevat voivat viedä lapsensa päiväksi toisten hoidettavaksi, ilmaiseksi tietenkin. Subjektiivinen päiväivähoito-oikeus tuntuu olevan heille itsestäänselvä ihmisoikeus. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko kunnalla/kaupungilla varaa päivähoidon järjestämiseen (= otetaan vaikka velkaa) tai haittaako päivähoitopaikkojen puute todella sitä tarvitsevien työssäkäyvien arkea. Alkuperäiseen, laatulehti seuran julkaisemaan tukimukseen palatakseni: voi olla, että kokoomuksen kannattajat lintsaavat enemmän töistä kuin esim. vihreiden kannattajat. Tälle tosin löytyy luonnollisen selitys - kokoomuksen kannattajista paljon suurempi osa käy töissä!
Minä: Onko se sitten, Porvari, sinun mielestäsi hyvä asia, että näiden mainitsemiesi moniongelmakimppujen lapset jäävät kotiin näiden moniongelmakimppujen armoille eivätkä pääse pelastautumaan edes hetkeksi "kunnon ihmisten" ilmoille? Onko parempi tuomita heidät vanhempiensa taustan perusteella kadotukseen ja kierrättää heidän vanhempiensa ongelmat lapsilleen, jolloin tulevat sukupolvet kärsivät ja yhteiskunta maksaa?
Minä: Toim. huom: siksi kai minusta tulikin vesimeloni, eli näytin päälle päin ensikatsomalta "kunnon ihmiseltä" mutta osoittaudunkin punikiksi sisältä, koska olen erovanhempien lapsi, ja asuin 6-vuotiaasta monisairaan äidin kanssa, joka joutui olemaan osittain yhteiskunnan elätti, koska tämän vanhemmat eivät ymmärtäneet kouluttaa tätä ja tämä joutui sydänvikaisena rikkomaan itsensä itselleen soveltumattoman raskaissa töissä. Koska jomman kumman on nyt poistuttava tästä keskustelusta ennen kuin teen murhia, suljen täten tietokoneen.
P.S. Enkä ollut päivähoidossa, vaan kotona sairaan äitini kanssa, kunnes vanhempani erosivat, jolloin hän joutui menemään töihin. Siinä vaiheessa olin 6-vuotias, enkä silloinkaan mennyt päivähoitoon, vaan olin kotona kissan kanssa ja luin Aku Ankkaa. Enpä vienyt kenenkään sellaisen itseäni vähemmälle äidistäeriytymiskehityksessä edistyneen lapsen paikkaa, joka ei vielä osannut olla yksin kotona. Äitini siivosi, ja sopinee olettaa - ainakin toivoa - että vapautin jonkun toisen vanhemman tekemään yhteiskunnallisessa työnjaossa jotain vielä "tuottavampaa" ja "tähdellisempää".
J.K. Mainittu keskustelu sai vielä lyhyen jatkon. Kun tämä "Touho" tarkensi, että päivähoidon päätarkoitus on se, että "että pienten lasten vanhemmat voivat käydä töissä ja Suomen talouden rattaat pyörii.". Näin sanoessaan hän pitää päiväkoteja lasten säilyttämöinä, kuten eräs ystäväni sitten totesi:
"Kyllä vankiloidenkin alkuperäinen tarkoitus oli lukita rikolliset luolaan, mutta nykyään niissä sopeutetaan asiakkaat takaisin yhteiskuntaan mahdollisimman hyvin. Jos päivähoidon tarkoitus on vain säilyttää lapsia niin miksi lastentarhan opettajat on niin korkeasti koulutettuja? Eikö ne vois kouluttaa amiskassa ja tiputtaa palkat puoleen?"
Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti