Kun tein kohta jo kymmenen vuotta sitten, nuorisopolitiikan lopetettuani jo silloin ounastelemani paluun puoluepolitiikkaan (kiitos Mari Puoskarin, joka muuten oli ensimmäinen kunnallispoliitikko, johon otin yhteyttä, tämän muistamisesta!), opettelin samalla sen, miten blogi perustetaan. Keskuspuisto-blogistani tuli saman tien Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -liikkeen tietosäiliö, jota tiedän myös Kaupunkisuunnitteluvirastossa ja Eduskunnassa luetun. Koska kansalaisliikkeellä ei ollut varaa rekisteröidä domain-nimeä, blogi toimitti ikään kuin liikkeen nettisivun virkaa.
Kun staattisemmat nettisivut edustavat netin ensimmäistä sukupolvea, dynaamisemmin päivittyvä blogi on toista sukupolvea. Perustettuani Facebook-tilin, pystytin Facebookiin myös Keskuspuisto-ryhmän. Vuosien saatossa se on tullut käytännössä korvanneeksi alkuperäisen Keskuspuisto-blogin, ja teknisesti jouhevampana käytänkin oikeastaan pääasiassa Facebook-ryhmää. Pyydän samalla anteeksi niiltä vanhemman polven ansiokkailta aktiiveilta, jotka eivät ole kirjautuneet Facebookiin. Toivon, että mahdollisimman moni toisen polven nettiin minua seurannut jaksaisi vielä kolmannenkin polven nettiin, jota Facebook edustaa.
Niin sanottu sosiaalinen media - jota moni pitää Facebookin synonyyminä - on lyönyt läpi viimeisen viiden vuoden aikana, ja vaaliohjelmissakin katsojien livetsätti ja kommentointi on nykyään pakollinen vakiovaruste. Aniharvoin tuo pienen ihmisen narsismia ruokkiva oikotie nimimerkkijulkisuuteen tuo kuitenkaan mitään lisäarvoa sen paremmin esittäjälleen kuin hänen edustamalleen asialle. Väline on todellakin viesti: mahdollisuudesta sanoa seuraa monille velvoite puhumiseen, tai siis kouristuksenomaiseen näppiksen hakkaamiseen. Sosiaalisen median modaliteetti menee siis siten, että sosiaalisen median olemassaolon, mahdollisuuden puhua, moni kokee niin painavana velvoitteena puhumiseen, että näyttäisi kuin tuuli liikuttelisi heidän huuliaan.
Tähän samaan vaikutelmaan voi päätyä, jos seuraa erilaisia poliittisia blogipalveluita, joissa maailma näyttäytyy piipertämisen ja tankeroimisen välisenä sotatantereena. Maltillisuus loistaa poissaolollaan, samoin yritys käydä dialogia. Poliittinen blogistan on kilpamonologin maailma.
Kyllä sosiaalinen media kuitenkin on ihan käyttökelpoinen apuväline sekä poliitikoille että kansalaisille vaikuttamiseen, asioiden ajamiseen ja tiedonsaantiin. Esimerkiksi tänä aamuna, istuessani liikenneonnettomuuden vuoksi vangittuna seisahtuneessa bussissa, menin Facebookiin. Havaitsin, että tuntemani toimittaja oli viritellyt keskustelua kokoomuslaisen kunnallispoliitikon kanssa hyvin tuntemastani Maununnevan jäähallihankkeesta, ja keskustelussa joku muukin kuin minä näytti tietävän, että hanke on Bogon itselleen tahtoma muistomerkki.
Sosiaalisessa mediassa on mahdollista käyttää viitteitä kuten esimerkiksi tieteellisessä tutkimuksessakin jottei tarvitse nojautua pelkkään mutuun ja kuulopuheisiin: tässä keskustelussa leviteltiin linkkejä hanketta koskevaa tiedottamista varten perustettuun blogiin, josta taas on linkkejä omiin tutkielmiini aiheesta, jotka taas perustuvat omaan pitkäaikaiseen asukaskokemukseeni, mielipiteenvaihtoon kunnallispoliitikkojen kanssa ja paikallisten asukkaiden kanssa käytyyn kirjeenvaihtoon.
Tyydytyksellä todettuani Mikko "Peltsi" Peltolan tekevän hyvää työtä jäähallin kaatamiseksi, vilkaisin vielä uusia notifikaatioita (hirveä sana, tiedän!). Sain heti perään toisen toimivan esimerkin siitä, että sosiaalinen media voi tosiaankin tuoda lisäarvoa politiikkaan. Kun Facebook-seinälläni tuttavani kirjoitti julki ihmetyksensä siitä, olemmeko me Vihreät enää mikään ympäristöpuolue, hän sai tähän oivan tiivistelmän ympäristöministeri Ville Niinistöltä, joka vastasi hänelle seinäni välityksellä. Samalla keskustelun osallistujat saivat varmaankin monille yllätyksekseen rohkaisevan esimerkin siitä, että kyllä poliitikot ovat ihan oikeasti olemassa, tavoitettavissa ja saatavilla kansalaiskeskusteluun.
Sosiaalinen media voi siis parhaimmillaan tuoda kansalaisia ja poliitikkoja yhteen, levittää tietoa kansalaisten huolista ja antaa poliitikoille yhden tiedotuskanavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti