"Fennovoiman osakkaiden pitää päättää lokakuun loppuun mennessä, lähtevätkö ne rakentamaan ydinvoimalaa Pyhäjoelle", vaikka "Uuden ydinvoimalan kokonaishinnasta ei vielä ole tietoa. Hinta kerrotaan vuoden loppuun mennessä" (lähde: Jukka Relanderin referoimana Ylen Uutiset)
Tämä tarkoittaa sitä, että ydinvoimalalla on avoin piikki, johon kaupunginjohtaja Jukka-Pekka Ujula haluaa lausunnollaan Porvoonkin liittää. Toivoisin vastuullisempaa taloudenpitoa kotikaupungissani kuin kasinopelaamista auringonlaskun energialla.
Ydinvoima ei ole ainoa vaihtoehto fossiilisille polttoaineille, saati kannattavin. Toisessa kotimaassani Norjassa öljyfirmat ovat varautuneet öljyn loppumiseen kasvattamalla spinoffeikseen huomattavan konsulttibisneksen kehittelemään uusia liiketoimintamahdollisuuksia, joita ei ole aivan vähän voimakkaasti kasvavan cleantech-sektorin eli puhtaan teknologian ja uusiutuvan energian ympärillä. Norjalla ei mene vallan huonosti, ja Sköldvikillä on samankaltaisia mahdollisuuksia toimia Suomen uuden talouskasvun veturina. Olisi vastuutonta jättää nämä mahdollisuudet käyttämättä.
Suomen cleantech-sektorin vahvuuksina ovat energiatehokkuus, uusiutuvan energian hyödyntäminen, jätehuolto ja kierrätys. Näissä meillä on osaamista vientituotteeksi asti. Alan pk-yritysten kasvuennuste on tälle vuodelle 29%, mutta myös perinteiset suuret teollisuusyritykset laajentavat yhä enemmän toimintaansa sektorille. Neste on jo nyt Suomen kolmanneksi suurin cleantech-yritys.
Porvoossa äskettäin käyneen ympäristöministeri Ville Niinistön mukaan Suomen cleantech-sektorilla on potentiaalisesti valtava markkinakysyntä Kiinassa, joka on ymmärtänyt puhtaan ympäristön kilpailukykytekijäksi. Tämä ei perustu toiveajatteluun, vaan keskusteluihin Kiinan ympäristöministerin kanssa. Niinistön mukaan ydinvoimaan satsaaminen on paitsi turhaa, myös vastuutonta, sillä Pyhäjoen hanke tulee joka tapauksessa kaatumaan kannattamattomana. Vihreiden realistisena tavoitteena on luoda Suomeen vuoteen 2020 mennessä 50 000 uutta työpaikkaa cleantech-sektorilla. Hyödynnettäköön kotimaista osaamispotentiaalia sähkönviennin asemesta!
Michael Perukangas
Porvoonseudun Vihreiden puheenjohtaja
Kirjoitus julkaistiin viikonvaihteen Uusimaassa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ville Niinistö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ville Niinistö. Näytä kaikki tekstit
30.9.2013
Mitä lisäarvoa sosiaalinen media tuo politiikkaan?
Kun tein kohta jo kymmenen vuotta sitten, nuorisopolitiikan lopetettuani jo silloin ounastelemani paluun puoluepolitiikkaan (kiitos Mari Puoskarin, joka muuten oli ensimmäinen kunnallispoliitikko, johon otin yhteyttä, tämän muistamisesta!), opettelin samalla sen, miten blogi perustetaan. Keskuspuisto-blogistani tuli saman tien Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -liikkeen tietosäiliö, jota tiedän myös Kaupunkisuunnitteluvirastossa ja Eduskunnassa luetun. Koska kansalaisliikkeellä ei ollut varaa rekisteröidä domain-nimeä, blogi toimitti ikään kuin liikkeen nettisivun virkaa.
Kun staattisemmat nettisivut edustavat netin ensimmäistä sukupolvea, dynaamisemmin päivittyvä blogi on toista sukupolvea. Perustettuani Facebook-tilin, pystytin Facebookiin myös Keskuspuisto-ryhmän. Vuosien saatossa se on tullut käytännössä korvanneeksi alkuperäisen Keskuspuisto-blogin, ja teknisesti jouhevampana käytänkin oikeastaan pääasiassa Facebook-ryhmää. Pyydän samalla anteeksi niiltä vanhemman polven ansiokkailta aktiiveilta, jotka eivät ole kirjautuneet Facebookiin. Toivon, että mahdollisimman moni toisen polven nettiin minua seurannut jaksaisi vielä kolmannenkin polven nettiin, jota Facebook edustaa.
Niin sanottu sosiaalinen media - jota moni pitää Facebookin synonyyminä - on lyönyt läpi viimeisen viiden vuoden aikana, ja vaaliohjelmissakin katsojien livetsätti ja kommentointi on nykyään pakollinen vakiovaruste. Aniharvoin tuo pienen ihmisen narsismia ruokkiva oikotie nimimerkkijulkisuuteen tuo kuitenkaan mitään lisäarvoa sen paremmin esittäjälleen kuin hänen edustamalleen asialle. Väline on todellakin viesti: mahdollisuudesta sanoa seuraa monille velvoite puhumiseen, tai siis kouristuksenomaiseen näppiksen hakkaamiseen. Sosiaalisen median modaliteetti menee siis siten, että sosiaalisen median olemassaolon, mahdollisuuden puhua, moni kokee niin painavana velvoitteena puhumiseen, että näyttäisi kuin tuuli liikuttelisi heidän huuliaan.
Tähän samaan vaikutelmaan voi päätyä, jos seuraa erilaisia poliittisia blogipalveluita, joissa maailma näyttäytyy piipertämisen ja tankeroimisen välisenä sotatantereena. Maltillisuus loistaa poissaolollaan, samoin yritys käydä dialogia. Poliittinen blogistan on kilpamonologin maailma.
Kyllä sosiaalinen media kuitenkin on ihan käyttökelpoinen apuväline sekä poliitikoille että kansalaisille vaikuttamiseen, asioiden ajamiseen ja tiedonsaantiin. Esimerkiksi tänä aamuna, istuessani liikenneonnettomuuden vuoksi vangittuna seisahtuneessa bussissa, menin Facebookiin. Havaitsin, että tuntemani toimittaja oli viritellyt keskustelua kokoomuslaisen kunnallispoliitikon kanssa hyvin tuntemastani Maununnevan jäähallihankkeesta, ja keskustelussa joku muukin kuin minä näytti tietävän, että hanke on Bogon itselleen tahtoma muistomerkki.
Sosiaalisessa mediassa on mahdollista käyttää viitteitä kuten esimerkiksi tieteellisessä tutkimuksessakin jottei tarvitse nojautua pelkkään mutuun ja kuulopuheisiin: tässä keskustelussa leviteltiin linkkejä hanketta koskevaa tiedottamista varten perustettuun blogiin, josta taas on linkkejä omiin tutkielmiini aiheesta, jotka taas perustuvat omaan pitkäaikaiseen asukaskokemukseeni, mielipiteenvaihtoon kunnallispoliitikkojen kanssa ja paikallisten asukkaiden kanssa käytyyn kirjeenvaihtoon.
Tyydytyksellä todettuani Mikko "Peltsi" Peltolan tekevän hyvää työtä jäähallin kaatamiseksi, vilkaisin vielä uusia notifikaatioita (hirveä sana, tiedän!). Sain heti perään toisen toimivan esimerkin siitä, että sosiaalinen media voi tosiaankin tuoda lisäarvoa politiikkaan. Kun Facebook-seinälläni tuttavani kirjoitti julki ihmetyksensä siitä, olemmeko me Vihreät enää mikään ympäristöpuolue, hän sai tähän oivan tiivistelmän ympäristöministeri Ville Niinistöltä, joka vastasi hänelle seinäni välityksellä. Samalla keskustelun osallistujat saivat varmaankin monille yllätyksekseen rohkaisevan esimerkin siitä, että kyllä poliitikot ovat ihan oikeasti olemassa, tavoitettavissa ja saatavilla kansalaiskeskusteluun.
Sosiaalinen media voi siis parhaimmillaan tuoda kansalaisia ja poliitikkoja yhteen, levittää tietoa kansalaisten huolista ja antaa poliitikoille yhden tiedotuskanavan.
Kun staattisemmat nettisivut edustavat netin ensimmäistä sukupolvea, dynaamisemmin päivittyvä blogi on toista sukupolvea. Perustettuani Facebook-tilin, pystytin Facebookiin myös Keskuspuisto-ryhmän. Vuosien saatossa se on tullut käytännössä korvanneeksi alkuperäisen Keskuspuisto-blogin, ja teknisesti jouhevampana käytänkin oikeastaan pääasiassa Facebook-ryhmää. Pyydän samalla anteeksi niiltä vanhemman polven ansiokkailta aktiiveilta, jotka eivät ole kirjautuneet Facebookiin. Toivon, että mahdollisimman moni toisen polven nettiin minua seurannut jaksaisi vielä kolmannenkin polven nettiin, jota Facebook edustaa.
Niin sanottu sosiaalinen media - jota moni pitää Facebookin synonyyminä - on lyönyt läpi viimeisen viiden vuoden aikana, ja vaaliohjelmissakin katsojien livetsätti ja kommentointi on nykyään pakollinen vakiovaruste. Aniharvoin tuo pienen ihmisen narsismia ruokkiva oikotie nimimerkkijulkisuuteen tuo kuitenkaan mitään lisäarvoa sen paremmin esittäjälleen kuin hänen edustamalleen asialle. Väline on todellakin viesti: mahdollisuudesta sanoa seuraa monille velvoite puhumiseen, tai siis kouristuksenomaiseen näppiksen hakkaamiseen. Sosiaalisen median modaliteetti menee siis siten, että sosiaalisen median olemassaolon, mahdollisuuden puhua, moni kokee niin painavana velvoitteena puhumiseen, että näyttäisi kuin tuuli liikuttelisi heidän huuliaan.
Tähän samaan vaikutelmaan voi päätyä, jos seuraa erilaisia poliittisia blogipalveluita, joissa maailma näyttäytyy piipertämisen ja tankeroimisen välisenä sotatantereena. Maltillisuus loistaa poissaolollaan, samoin yritys käydä dialogia. Poliittinen blogistan on kilpamonologin maailma.
Kyllä sosiaalinen media kuitenkin on ihan käyttökelpoinen apuväline sekä poliitikoille että kansalaisille vaikuttamiseen, asioiden ajamiseen ja tiedonsaantiin. Esimerkiksi tänä aamuna, istuessani liikenneonnettomuuden vuoksi vangittuna seisahtuneessa bussissa, menin Facebookiin. Havaitsin, että tuntemani toimittaja oli viritellyt keskustelua kokoomuslaisen kunnallispoliitikon kanssa hyvin tuntemastani Maununnevan jäähallihankkeesta, ja keskustelussa joku muukin kuin minä näytti tietävän, että hanke on Bogon itselleen tahtoma muistomerkki.
Sosiaalisessa mediassa on mahdollista käyttää viitteitä kuten esimerkiksi tieteellisessä tutkimuksessakin jottei tarvitse nojautua pelkkään mutuun ja kuulopuheisiin: tässä keskustelussa leviteltiin linkkejä hanketta koskevaa tiedottamista varten perustettuun blogiin, josta taas on linkkejä omiin tutkielmiini aiheesta, jotka taas perustuvat omaan pitkäaikaiseen asukaskokemukseeni, mielipiteenvaihtoon kunnallispoliitikkojen kanssa ja paikallisten asukkaiden kanssa käytyyn kirjeenvaihtoon.
Tyydytyksellä todettuani Mikko "Peltsi" Peltolan tekevän hyvää työtä jäähallin kaatamiseksi, vilkaisin vielä uusia notifikaatioita (hirveä sana, tiedän!). Sain heti perään toisen toimivan esimerkin siitä, että sosiaalinen media voi tosiaankin tuoda lisäarvoa politiikkaan. Kun Facebook-seinälläni tuttavani kirjoitti julki ihmetyksensä siitä, olemmeko me Vihreät enää mikään ympäristöpuolue, hän sai tähän oivan tiivistelmän ympäristöministeri Ville Niinistöltä, joka vastasi hänelle seinäni välityksellä. Samalla keskustelun osallistujat saivat varmaankin monille yllätyksekseen rohkaisevan esimerkin siitä, että kyllä poliitikot ovat ihan oikeasti olemassa, tavoitettavissa ja saatavilla kansalaiskeskusteluun.
Sosiaalinen media voi siis parhaimmillaan tuoda kansalaisia ja poliitikkoja yhteen, levittää tietoa kansalaisten huolista ja antaa poliitikoille yhden tiedotuskanavan.
29.9.2013
Puoluevaltuuskunta kokoontui Porvoossa
Kuutisenkymmentä vihreää täytti eilen Porvoon kaupungintalon valtuustosalin viimeistä paikkaa myöten. Kokousväki kävi tutustumassa vierailunsa alussa Osuuskunta Lilithissä, joka on ainutlaatuinen mutta monistettavissa oleva, erityisesti luovien alojen yksinyrittäjille sopiva työllistymismalli, jossa taiteilijat ovat työsuhteessa osuuskuntaan, joka huolehtii kirjanpidosta ja muusta hallinnosta, antaen kulttuurityöntekijöille rauhan keskittyä varsinaiseen työhönsä. Lisäksi Lilith on onnistunut ratkaisemaan taiteilijoiden työttömyysturvan ja työterveydenhuollon.
Varsinaisessa kokouksessa puheenjohtaja Ville Niinistö totesi mm. ydinvoiman lisärakentamisen taloudellisesti kannattomattomaksi, ja hän näki suomalaiselle puhtaalle teknologialle olevan potentiaalisesti valtava kysyntä esimerkiksi Kiinassa. Heidi Hautala taas korosti, että Greenpeacen aktivistit eivät ole terroristeja, saati merirosvoja, niin kuin venäläiset ovat luulleet. Hautala oli lisäksi optimistinen siitä, että valtionyhtiöiden johto olisi mukana palkkasoputalkoissa.
Valtakunnanmediatkin huomasivat kokouksen mukavasti; yhdeksän uutisissa puoluevaltuuskunta oli pääuutinen.
Erityiskiitokset loistavasti sujuneista järjestelyistä kuuluvat puoluetoimiston väestä ainakin Mari Kamajalle ja Rusto Kankaanpäälle; lisäksi Lilithin vierailun järjestänyt Leena Rantanen ansaitsee erityiskiitoksen, samoin ympäristöministeri Ville Niinistön erityisavustaja Niina Ratilainen. Kiitokset ansaitsevat myös muffinssit paistanut Marianne Chanth ja paikalla asioiden sujumisesta vastanneet Tuomas Green ja Jocke Lybeck. Lisäksi edeltäjääni Porvoonseudun Vihreiden puheenjohtajana, Anna-Stiina Lundqvistia on kiittäminen siitä, että kokous ylipäätään tultiin järjestäneeksi Porvoossa.
Varsinaisessa kokouksessa puheenjohtaja Ville Niinistö totesi mm. ydinvoiman lisärakentamisen taloudellisesti kannattomattomaksi, ja hän näki suomalaiselle puhtaalle teknologialle olevan potentiaalisesti valtava kysyntä esimerkiksi Kiinassa. Heidi Hautala taas korosti, että Greenpeacen aktivistit eivät ole terroristeja, saati merirosvoja, niin kuin venäläiset ovat luulleet. Hautala oli lisäksi optimistinen siitä, että valtionyhtiöiden johto olisi mukana palkkasoputalkoissa.
Valtakunnanmediatkin huomasivat kokouksen mukavasti; yhdeksän uutisissa puoluevaltuuskunta oli pääuutinen.
Erityiskiitokset loistavasti sujuneista järjestelyistä kuuluvat puoluetoimiston väestä ainakin Mari Kamajalle ja Rusto Kankaanpäälle; lisäksi Lilithin vierailun järjestänyt Leena Rantanen ansaitsee erityiskiitoksen, samoin ympäristöministeri Ville Niinistön erityisavustaja Niina Ratilainen. Kiitokset ansaitsevat myös muffinssit paistanut Marianne Chanth ja paikalla asioiden sujumisesta vastanneet Tuomas Green ja Jocke Lybeck. Lisäksi edeltäjääni Porvoonseudun Vihreiden puheenjohtajana, Anna-Stiina Lundqvistia on kiittäminen siitä, että kokous ylipäätään tultiin järjestäneeksi Porvoossa.
19.8.2013
Arhinmäki - Niinistö 1-0
Voisinpa olla iloinen siitä, että Paavo Arhinmäki olisi saavuttanut Sauli Niinistöstä erävoiton. Nyt ei kuitenkaan ole kyse tasavallan presidentistä vaan ympäristöministeristä, joka on myös puolueeni puheenjohtaja.
Kun Arhinmäki näyttävästi heilutti sateenkaarilippua eilen päättyneissä Moskovan MM-kisoissa protestiksi Venäjän homopropangalakia vastaan, Ville Niinistö oli todennut Iltalehden haastattelussa, että "Urheiluministerillä on oikeus ottaa kantaa kansainvälisen tapahtuman yhteydessä siihen liittyviin poliittisiin kysymyksiin, niin kuin kaikilla ihmisillä. Kutsuttuna ministerinä [virkatehtävissä] on tietenkin korrektia informoida isäntiään mahdollisista poliittisista mielenilmauksistaan ja keskustella niistä heidän kanssaan, samoin kuin oman maansa keskeisten ulkopoliittisten johtajien kanssa."
Vaikka tämä ministeri Niinistön lausunto on irrotettu yhteydestään, ei tämä irrottaminen muuta sitä, että joskus asiat ovat sitä, miltä ne näyttävät.
Arhinmäki on toki tunnettu siitä, että hän osaa käyttää hienosti hyväkseen populismia eli käyttää julkisuutta siten, että hän näyttää edustavan kaikkea hyvää pahaa vastaan. Toki punavihreitä irtopisteitä on helppo kerätä, ja siihen taktiikkaan kuuluu myös se, että ei vain "vihollisia" (eli oppositiota) saada näyttämään pahalta vaan jopa työkaverit eli "meikäläiset" osataan demonisoida. Reaalipoliittinen vastuunkanto on sitten toinen juttu.
Eräs Facebook-kaverini laittoi tämän asian aika osuvasti: hän vaihtoi Vihreistä Vasemmistoliittoon, koska sieltä näytti löytyvän enemmän munaa. Toivottavasti hän oli väärässä. Olihan, Ville? Onko hallitusvastuu suomettanut meidät? Onko ministerin tehtävä viennin edistäminen ja eivätkö ihmisoikeudet kuulu ministerin agendalle? Olemmeko me Vihreät unohtaneet aktivistijuuremme? Arhinmäki ei ole. Vasemmistoliitto ei enää ole rähmällään itään.
Ville Niinistön lausunnon voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.
Kun Arhinmäki näyttävästi heilutti sateenkaarilippua eilen päättyneissä Moskovan MM-kisoissa protestiksi Venäjän homopropangalakia vastaan, Ville Niinistö oli todennut Iltalehden haastattelussa, että "Urheiluministerillä on oikeus ottaa kantaa kansainvälisen tapahtuman yhteydessä siihen liittyviin poliittisiin kysymyksiin, niin kuin kaikilla ihmisillä. Kutsuttuna ministerinä [virkatehtävissä] on tietenkin korrektia informoida isäntiään mahdollisista poliittisista mielenilmauksistaan ja keskustella niistä heidän kanssaan, samoin kuin oman maansa keskeisten ulkopoliittisten johtajien kanssa."
Vaikka tämä ministeri Niinistön lausunto on irrotettu yhteydestään, ei tämä irrottaminen muuta sitä, että joskus asiat ovat sitä, miltä ne näyttävät.
Arhinmäki on toki tunnettu siitä, että hän osaa käyttää hienosti hyväkseen populismia eli käyttää julkisuutta siten, että hän näyttää edustavan kaikkea hyvää pahaa vastaan. Toki punavihreitä irtopisteitä on helppo kerätä, ja siihen taktiikkaan kuuluu myös se, että ei vain "vihollisia" (eli oppositiota) saada näyttämään pahalta vaan jopa työkaverit eli "meikäläiset" osataan demonisoida. Reaalipoliittinen vastuunkanto on sitten toinen juttu.
Eräs Facebook-kaverini laittoi tämän asian aika osuvasti: hän vaihtoi Vihreistä Vasemmistoliittoon, koska sieltä näytti löytyvän enemmän munaa. Toivottavasti hän oli väärässä. Olihan, Ville? Onko hallitusvastuu suomettanut meidät? Onko ministerin tehtävä viennin edistäminen ja eivätkö ihmisoikeudet kuulu ministerin agendalle? Olemmeko me Vihreät unohtaneet aktivistijuuremme? Arhinmäki ei ole. Vasemmistoliitto ei enää ole rähmällään itään.
Ville Niinistön lausunnon voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.
14.2.2013
Allekirjoita kansalaisaloite perustulon puolesta!
Miksi perustuloa tarvitaan:
- se helpottaisi yrittämistä. Aloitteleva pienyrittäjä on koko lailla lainsuojaton. Hän kantaa kaikki riskit itse, sairastamiseen ei ole varaa ja työllistäminen on kallista.
- se helpottaisi työttömien osa-aika- ja keikkatyön tekemistä. Tämä parantaisi työttömien taloudellista tilannetta, työttömät voisivat myös ylläpitää osaamistaan ja tämä vähentäisi työttömien väsymistä ja syrjäytymistä.
- se kannustaisi työttömiä opiskelemaan, mikä tukisi heidän työnhakuaan.
- se poistaisi karenssit. Elämäntilanteiden muuttuessa tukimuoto muuttuu, ja käsittelyajat ovat pitkiä. Vatsa ja vuokranantaja ja velkojat eivät kuitenkaan tunne käsittelyaikoja.
- se poistaisi monia tukia tarpeettomina. Ei tarvittaisi enää toimeentulotukea tai peruspäivärahaa. Byrokratiakin vähenisi huomattavasti.
Ja paljon monia muitakin hyviä syitä, joista moni minua viisaampi - esimerkiksi Osmo Soininvaara, Ville Niinistö ja Outi Alanko-Kahiluoto - on sanonut minua viisaammin. Näitä syitä ja kansalaisaloitteen löytää klikkaamalla tämän bloggauksen linkkejä. Omia perusteluita löytää blogini oikean sivupalkin kohdasta "hakusanat".
- se helpottaisi yrittämistä. Aloitteleva pienyrittäjä on koko lailla lainsuojaton. Hän kantaa kaikki riskit itse, sairastamiseen ei ole varaa ja työllistäminen on kallista.
- se helpottaisi työttömien osa-aika- ja keikkatyön tekemistä. Tämä parantaisi työttömien taloudellista tilannetta, työttömät voisivat myös ylläpitää osaamistaan ja tämä vähentäisi työttömien väsymistä ja syrjäytymistä.
- se kannustaisi työttömiä opiskelemaan, mikä tukisi heidän työnhakuaan.
- se poistaisi karenssit. Elämäntilanteiden muuttuessa tukimuoto muuttuu, ja käsittelyajat ovat pitkiä. Vatsa ja vuokranantaja ja velkojat eivät kuitenkaan tunne käsittelyaikoja.
- se poistaisi monia tukia tarpeettomina. Ei tarvittaisi enää toimeentulotukea tai peruspäivärahaa. Byrokratiakin vähenisi huomattavasti.
Ja paljon monia muitakin hyviä syitä, joista moni minua viisaampi - esimerkiksi Osmo Soininvaara, Ville Niinistö ja Outi Alanko-Kahiluoto - on sanonut minua viisaammin. Näitä syitä ja kansalaisaloitteen löytää klikkaamalla tämän bloggauksen linkkejä. Omia perusteluita löytää blogini oikean sivupalkin kohdasta "hakusanat".
24.11.2012
Hannu Penttilä haluaa tuhota Helsinkipuiston
Tuomarinkartano.
Tämänpäiväisen Hesarin jutun mukaan kaupunkisuunnittelutoimesta vastaava apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä (SDP) aikoo selvittää, voisiko nk. Uuspellolle, Vanhan Tuusulantien ja Tuomarinkartanon välisille pelloille rakentaa noin tuhat pien-, pari- ja rivitaloasuntoa.
No, ei kyllä voi. 33 hehtaarin peltoalue kuuluu valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen joukkoon. Aivan lähellä, joskin kuntarajan väärällä puolella Tammistossahan on asuntoja vaikka lampaat söisi. Sitäpaitsi alue kuuluu Helsinkipuistoon, joka taas saumattomasti liittyy Keskuspuistoon.
Penttilän höpsäys on seurausilmiö siitä, että pääkaupunkiseudulla kuntarajat estävät järkiperäisen yhdyskuntasuunnittelun, kun kunnat kilvan tavoittelevat nk. hyviä veronmaksajia. Siksi kuntarajan toisella puolella olevat asunnot pellon toisella puolella eivät olekaan osa ratkaisua vaan osa ongelmaa. Tämän vuoksi Helsinki, Espoo, Kauniainen ja Vantaa pitääkin saada yhteen, mitä pikemmin, sitä paremmin, vaikka tähän tarvittaisiinkin sitten Valtioneuvoston pakkoa.
Penttilä toivoo, että Helsingin kaupunginhallitus tukisi hänen kuningasajatustaan, minkä jälkeen pallo olisi Ympäristöministeriöllä. Sen pallon YPM on saman tien heittänyt Uudenmaan Ely-keskukselle ja Helsingin kaupunginmuseolle. Ainakin kaupunginmuseo tämän stoppaa, jos ei Ympäristöministeriöstä ollut tähän. Ville Niinistö, sano jotain!
25.10.2012
Miten terveyspalvelut kuntoon?
Äsken päättyneessä kuntavaalitentissä kaikki puoluejohtajat näyttivät olevan sitä mieltä, että terveyspalvelut tulevat kyllä kuntoon, kunhan lääkäripula terveyskeskuksissa saadaan kuntoon, riippumatta siitä, mikä oli kanta ulkoistamiseen/yksityistämiseen ja siihen, tarvitaanko tähän Tony Halmeen vai Jorma Ollilan hartiat. Ja siitäkin kaikki näyttivät olevan herttaisen yksimielisiä, että lääkäripula ikään kuin itsestään selviintynyy kun työilmapiiri, johtaminen ja tietojärjestelmät saadaan kuntoon.
No hyvä. Jos terveydenhuolto tulisikin kuntoon vain kouluttamalla tai hankkimalla lisää lääkäreitä, siitä vaan sitten muuntokouluttamaan hoitajat lääkäreiksi ja päivittämään työttömät perushoitajiksi. Niitä tietojärjestelmiä käyttävät muutkin kuin lääkärit, mikä Timo Soinille muistutettakoon. Ja niihin lääkäri-hoitaja -työpareihin kuuluu toinen osapuoli, joista yksi vain on lääkäri, mikä Jyrki Kataiselle muistutettakoon.
Jos lääkärille sallitaan omaan työhön vaikuttaminen, terveydenhuollon työkulttuuri ei sillä suttaannu, koska se on niin hierarkkinen, että kun osastonlääkäri (suomeksi: virkaiässä vanhempi erikoislääkäri) ymmärtää, että hänen ei tarvitse tehdä röntgenpassitusta, hän nakittaa sen sairaalalääkärille (nuorempi erikoistuva lääkäri), joka ei ehdi tekemään sitä, koska hänelle on nakitettu myös kaikki osastonlääkärin kontrollikäynnit, joita osastonlääkäri ei ehdi tekemään koska erikoisosaajista on pulaa. Ja silloin kuvaan astuvat osastonsihteerit, jotka tulostavat ne samat puuttuvat röntgenpassitukset viitenä aamuna peräkkäin, aina uuden sairaalalääkärin tehtäviksi. Ja kun niitä taaskaan ei olla tehty, lähetti potkaisi kissaa eli sairaanhoitaja huusi osastonsihteerille.
Sitä minä myöskin ihmettelin, että työelämän reilujen pelisääntöjen puolesta puhuvat demarit olisivat valmiita uhraamaan nuorten lääkäreiden orastavan motivaation ja hiipuvan jaksamisen alalle pakottamalla heidät terveyskeskuksiin, joita edes demarit itse pidä houkuttelevina työympäristöinä.
Tilanne ei olisi näin paha, jos ennaltaehkäisy oltaisiin otettu vakavasti. Siitä ei tässä ohjelmassa puhunut kuitenkaan kukaan muu kuin Ville Niinistö.
No hyvä. Jos terveydenhuolto tulisikin kuntoon vain kouluttamalla tai hankkimalla lisää lääkäreitä, siitä vaan sitten muuntokouluttamaan hoitajat lääkäreiksi ja päivittämään työttömät perushoitajiksi. Niitä tietojärjestelmiä käyttävät muutkin kuin lääkärit, mikä Timo Soinille muistutettakoon. Ja niihin lääkäri-hoitaja -työpareihin kuuluu toinen osapuoli, joista yksi vain on lääkäri, mikä Jyrki Kataiselle muistutettakoon.
Jos lääkärille sallitaan omaan työhön vaikuttaminen, terveydenhuollon työkulttuuri ei sillä suttaannu, koska se on niin hierarkkinen, että kun osastonlääkäri (suomeksi: virkaiässä vanhempi erikoislääkäri) ymmärtää, että hänen ei tarvitse tehdä röntgenpassitusta, hän nakittaa sen sairaalalääkärille (nuorempi erikoistuva lääkäri), joka ei ehdi tekemään sitä, koska hänelle on nakitettu myös kaikki osastonlääkärin kontrollikäynnit, joita osastonlääkäri ei ehdi tekemään koska erikoisosaajista on pulaa. Ja silloin kuvaan astuvat osastonsihteerit, jotka tulostavat ne samat puuttuvat röntgenpassitukset viitenä aamuna peräkkäin, aina uuden sairaalalääkärin tehtäviksi. Ja kun niitä taaskaan ei olla tehty, lähetti potkaisi kissaa eli sairaanhoitaja huusi osastonsihteerille.
Sitä minä myöskin ihmettelin, että työelämän reilujen pelisääntöjen puolesta puhuvat demarit olisivat valmiita uhraamaan nuorten lääkäreiden orastavan motivaation ja hiipuvan jaksamisen alalle pakottamalla heidät terveyskeskuksiin, joita edes demarit itse pidä houkuttelevina työympäristöinä.
Tilanne ei olisi näin paha, jos ennaltaehkäisy oltaisiin otettu vakavasti. Siitä ei tässä ohjelmassa puhunut kuitenkaan kukaan muu kuin Ville Niinistö.
1.2.2012
Pekka Haavisto ja Ville Niinistö tulevat Näsiin
Pekka Haavisto tulee perjantaina 3.2. klo 9-9.45 Näsin S-marketille! Tämä tosin on ollut jo tiedossa, mutta nyt vahvistui, että mukaan tulevat myös hänen puolisonsa Nexar Antonio Flores ja ympäristöministeri, Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö. Sinne siis Pekkaa ja Villeä jututtamaan ja Antoniota tapaamaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)