En ole missään työpaikassani törmännyt työnohjaukseen, joten en tiedä, mitä se on. Sitten kun aloin asiaa googlaamaan, siinä puhuttiin mm. ammatti-identiteettien vahvistamisesta. Tästä minulle heräsi kaksi kysymystä:
1) Miksi ammatti-identiteettiä pitäisi vahvistaa? Mitä käyttöä ammatti-identiteetillä on? Voiko sitä syödä?
2) Mikä on ammatti-identiteetti?
Jotta ensimmäiseen kysymykseen voisi vastata, on ensin pystyttävä vastaamaan jälkimmäiseen kysymykseen. Tarkoittaako ammatti-identiteetti oman itsensä jäsentämistä jonkun roolin kautta vai jonkun roolin jäsentämistä oman itsensä kautta? Että kun minä nyt olen osastonsihteeri, niin mitä se tarkoittaa? Mitä tarkoittaa osastonsihteeri? Entä mitä tarkoittaa "olla osastonsihteeri"? Vai onko ammatti-identiteetti oikeastaan synonyymi ylpeydelle omasta työnteosta?
Ammatin voi ymmärtää nähdäkseni kahdella tavalla: joko roolina, jolloin tekemiseen suhtaudutaan essiivisesti, "nyt kun olen osastonsihteerinä" tai "puhuessani johtajan ominaisuudessa", tai sitten ryhmäjäsenyytenä "metallimiesten edut vaativat" tai "sairaanhoitajat ylläpitävät sellaisia ja sellaisia ammatillisia käytäntöjä". Etenkin ammattiliitoille jälkimmäinen määritelmä on kätevä.
Sitten voidaankin yrittää lähteä palaamaan sen ensimmäisen kysymykseen pariin. Jos ammatti-identiteetin vahvistaminen tarkoittaa sitä, että yritetään saada työntekijä näkemään se, että hän on oikeastaan ihan hyvä työssään, tämä vahvistaa hänen ylpeyttään omasta työpanoksestaan ja varmaan myös hänen itsekunnioitustaan noin yleisestikin. Kuitenkin, työrooli on ihmisen rooleista yksi, ja vain yksi. Olen osastonsihteeri vain arkipäivisin, 8 tuntia päivässä. Työstään voi olla ylpeä, ja hyvä onkin olla ylpeä, mutta miksi ammatista pitäisi olla?
Siitä, että suoriutuu työtehtävistään tietyssä roolissa hyvin, ei tarvitse seurata sitä, että siitä roolista tarvitsisi olla ylpeä. Tai voisi. Miten voisin olla suomalaisuudestanikaan ylpeä, tai siitä, että olen mies, eipä silti, että niitä pitäisi hävetäkään. Ei siitäkään voi olla ylpeä, että on ihminen, eikä kyllä itse asiassa oikein ole syytäkään. Ne ovat olemistani määrittäviä reunaehtoja, en ole niitä itse valinnut. Se, miksi sitten elämäni teen tai paremminkin, miten suoriudun elämässäni vastaani tulevissa rooleissa, siitä voin sitten tuntea vaikka vähän ylpeyttäkin, mikäli teen hyvin.
Klikkaamalla tämän bloggaukseni otsikkoa, pääsee näkemään vähän aikaisempaa ihmettely-yritystäni ammatillisen identiteetin tavoittamiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti