Kun hankin viime viikolla uuden television, sitä - 32-tuumaista tauluteeveetä - luonnehdittiin sen myyneen kaupan toimesta minitelkkariksi. Sellaiseksi, joka mahtuu mökille, edellyttäen, että olisi mökki. Ei ole. Täytyy sitten tyytyä asumaan vähän ahtaammin, kaksi aikuista, kolme huonetta ja 66 neliötä.
Lapsuudessani isot telkkarit taisivat olla 28-tuumaisia, jollen väärin muista. Vaikka 90-luvun alun suureen lamaan asti jokainen seuraava 10-vuotiskohortti oli keskimäärin sentin edellistä pidempi, tämä ei selitä sitä, miksi lapsuuteni keskisuuret perheautot - Taunus tai Carina - olivat hädin tuskin saman kokoisia kuin nykyiset pienet perheautot, Corollat ja Escortit, mitä niitä nyt onkaan. Emme me niin paljoa ole kasvaneet.
Meidän tarpeemme ovat. Tai ainakin egomme. Siellä kaupassa myytiin 55, jopa 60 tuuman telkkaria. Ja sohvat, ne ovat sellaisia, jossa iso mies mahtuu makaamaan ison koiran kanssa. Ja egonsa. Niillä on urheilijoiden nimiä. Meidän olkkarimme keskelle kun sellaisen valtamerilaivan tipauttaisi, sellainen iso telkkari tunkisi syliin niin että niiden teeveeihmisten hajunkin voisi kuulla. Ellei sitten pakittaisi sitä sohvaa päin kirjahyllyä. Pitääkin kai kaataa se väliseinä sinne rappukäytävään niin saa lebensraumia niin että olisi tilaa sille Janne Ahosellekin. Olli-Pekka Karjalaiseen meillä ei ole varaa.
Ei ihme, että asumisväljyyttä koko ajan kasvatetaan, kun meillä on niin isot pelit ja vermeet. Mutta onko julkisen vallan asia varata teatterimittasuhteisiin kasvaneelle viihde-elektroniikallemme säilytystilaa?
3 kommenttia:
Mitä vikaa on asumisväljyydessä? Tekeekö ahdas asuminen ihmisistä onnellisia? Mikä väljyys sopii yhdelle, ei välttämättä sovikaan toiselle. Ei ole yhtä oikeaa totuutta tässäkään asiassa.
Asumisväljyys sietäisi tulkita kuutiometreissä, ei neliömetreissä. Pakostakin neliömetrit asunnon sisällä johtavat neliömetreihin asunnon ulkopuolella, eli asumiseen vaadittava tila on pois kaikkien yhteisestä tilasta, oli sitten kyse joidenkin rakastamista kaduista ja teistä tai sitten esimerkiksi puistoista ja muista viheralueista.
J.K: Hesarin Nyt-liitteessä 13.9. haastatellut nuori nainen sen sanoi: hänen vaatteensa eivät mahdu hänen asuntoonsa, joten hän säilyttää niitä vanhemmillaan, kunnes saa hankittua suuremman asunnon. Epäkestävää elämäntapaa kahdellakin tavalla: kulutuskysyntä lisää tavarantuotantoa ja siitä seuraa pakko rakentaa aina vain isompia asuntoja. Ekologinen kestävyys taas ei ole preferenssi- tai mielipidekysymys.
Lähetä kommentti