Valtioneuvoston työryhmä on valmistelemassa ehdotusta, joka mahdollistaisi työttömälle työtuloja 400 euroon asti kuukaudessa ilman että hän menettää työttömyyskorvauksensa. Aloite kuulostaa periaatteessa hyvältä, kannustaisihan se työtöntä aktivoitumaan. Työttömän ei enää tarvitsisi odotella palkkatodistusta ja sovitellun päivärahan päätöstä, kunhan hän vain itse muistaa vahtia ettei vaan ylitä maagista 400 euron suojaosaa.
Todellisuus on kuitenkin toinen. Edelleenkin työttömän kannustinloukku jää useimmilta työttömiltä poispääsemättömäksi ansaksi. Eikä se suojaosa ole 400 euroa, vaan käytännössä pari kymppiä.
Korkeiden asumiskustannusten ja elinkustannusindeksistä jälkeenjääneen peruspäivärahan takia suurin osa työttömistä saa lisäksi toimeentulo- ja asumistukea, joihin tämä aloite ei vaikuta. Onneksi sentään toimeentulotuki sallii nykyään teoriassa 150 euron kuukausitulot, joten 400 tienatusta eurosta jää työttömälle siis 150 euroa. Korkeintaan, sillä suojaosa on kuitenkin tästä 150 eurosta vain 30 euroa, jolloin käytännössä kunta voi periä kaiken 30 euron ylittävän tulon. Aika kova on siis edelleenkin keikkatyön progressio, vähintään 62,5 prosenttia ja jopa 92,5 prosenttia.
Valtioneuvoston hyvää tarkoittava aloite merkitsee sitä, että kun Kela (eli valtio) lahjoittaa työttömälle jopa 250 euroa kuussa, kunta eli sosiaalitoimi ryövää nämä rahat työttömältä, eli toinen käsi ottaa, toinen antaa.
Valtio olisi siis valmis aktivoimaan, mutta kunnan sosiaalitoimi passivoi. Seuraavaksi tarvitaankin kunnat mukaan talkoisiin, vaikkakin kyllä sopii epäillä kuntien talkoohenkeä, sillä eivät kai kunnat vapaaehtoisesti luovu niille valtioneuvoston vahingossa myöntämästä epäsuorasta valtionavustuksesta.
Mikä sitten neuvoksi? Vastaus on perustulo, joka veisi maaliin tässä Valtioneuvoston aloitteeseessa puolitiehen jääneen keikkatyöläisen kannustinpaketin. Tätä odotellessa, toimeentulotuen voisi siirtää Kelan maksettavaksi, jolloin sitä koskisi sama suojaosaperiaate kuin muitakin Kelan maksamia etuuksia.
Michael Perukangas
entinen keikkatyöläinen, pakkoyrittäjä ja freelanceri
Kiitos Jyrki J. Kasville tarkkaavaisuudesta!
Kirjoitukseni julkaistiin Hesarin mielipideosastolla tänään 31.8., mutta titteli oli mennyt väärin "freelancer, Helsinki" sekä sunnuntain 1.9. Uusimaassa.
1 kommentti:
Olen täysin samaa mieltä siitä, että valtion ja kuntien sosiaaliturvan yhteensovittaminen on täynnä esimerkkejä järjettömyyksistä. Tämän blogikirjoituksen esimerkissä valtio antoi ja kunnat ottivat, mutta esimerkkejä on myös toisinpäin: kun valtio säästötoimina leikkaa Kelan tukia, kustannukset tulevat käytännössä kuntien maksettavaksi joko toimeentulotukena tai kallistuvina palveluina (vrt. keskusteluun kotihoidontuen leikkaamisesta, joka lisäisi kuntien päivähoitokustannuksia). Julkisen talouden kahtiajako valtion- ja kuntatalouteen on vakava este viisaalle ja kestävälle hyvinvointipolitiikalle.
Perustulomalli ratkaisisi ongelmasta osan, mutta kokonaisvaltainen ratkaisu vaatisi esimerkiksi maakuntamallin käyttöönoton, jossa kuntien verotusoikeus siirtyisi maakunnille JA samalla velvoitettaisiin aina laskemaan toimenpiteiden yhteisvaikutukset julkisen talouden kaikilla sektoreilla. Teoriassahan tälläkin hetkellä voitaisiin tajuta huomioida myös kuntatalous, mutta kuntien suuri määrä ja kirjavat käytännöt tekevät vertailusta hyvin hankalaa. Siirtyminen 20 maakuntaan ja tiukka yhteistyö valtiollisten ely-keskusten kanssa niiden säännösten ja käytäntöjen yhtenäistämiseksi olisi apu teorian siirtämisessä käytännöksi.
Lähetä kommentti