Näen punaista aina nähdessäni ylipainoisia lapsia, jotka eivät jaksa hengästymättä kävellä pientä ylämäkeä. Välittömästi sen jälkeen olen surullinen. Surullinen siitä, että tämänkään lapsen vanhemmat eivät ole osanneet ajatella lapsensa terveyttä.
Lapsen ylipainosta ovat aina vastuussa vanhemmat. Normaalipainoskaalaan mahtumiseen ei vaadita lasten ilmoittamista sen seitsemään urheiluharrastukseen, arkiliikunta ja hyvä ruokavalio riittävät. Arkiliikunnan alku on jo sekin, että opetetaan lapsi kävelemään tai pyöräilemään koulumatka ja lopetetaan mitättömän mittaisten päivittäismatkojen (koulu, kauppa, kirjasto jne.) autokyyditys. Havaintoni mukaan autoilijat ovat keskimäärin ylipainoisempia kuin muilla kulkuvälineillä liikkuvat.
Arkiliikunnassa vanhempien esimerkki on tärkeä. Kun lapsi oppii, että pyöräileminen tai apostolinkyyti ovat luonnollisia tapoja liikkua paikasta toiseen, arkiliikunta tulee itsestään. Tässä ne presidentilliset arjen pienetkin teot kylvävät hyvien terveystapojen siemenet: jos saatavilla esimerkiksi onkin hissi, tämä ei tarkoita, että sitä pitäisi käyttää. Kävele siis lapsesi kanssa portaita aina kun mahdollista.
Tietokoneita, videoita, televisiota ja videopelejä on paljon solvattu syypäinä liikkumisen vähenemiseen, mutta ihminen on kuitenkin edelleenkin koneiden herra, ei päinvastoin. Vanhemmat siis asettakoon rajoituksia viihde-elektroniikan käyttämiseen, aina on parempi pelata jalkapalloa kuin videojalkapalloa.
Moni luulee, että lapsien ruokkiminen terveellisesti olisi hankalaa siksi, että lapsille maistuvat pizzat, hampurilaiset, karkit, limsat ja ranskanperunat. Ei niitä ole pakko julistaa kokonaan pannaan, mutta niitä voi säännöstellä. Jos monilla on käytössä karkkipäivä, miksei sitten pitsapäivä. Sitäpaitsi hampurilaisenkin voi valmistaa itse, jolloin siitä saa oikein ravitsevaa. Terveellinen ruokaileminen ei ole kukkarosta kiinni, vaikka moni niin luulee. Havaintoni mukaan eivät vihannekset nyt niin kalliita ole. Liha se on kallista.
Valitettavasti lasten arkipäivän elämäntapamuutoksien toteuttaminen on usein vaikeaa, koska vanhemmat ovat lastensa portinvartijoita. Heidän pitäisi toimia muutosagentteina, mutta ylipainoisen ja liikkumaan tottumattoman vanhemman on hankalaa toimia esikuvana. Havaintoni mukaan, lähes säännönmukaisesti ylipainoisilla lapsilla on ylipainoiset vanhemmat. Enkä nyt puhu lievästä ylipainosta, vaan lihavuudesta. Jo lapsuudessa kehkeytyneestä ylipainosta voi olla terveydelle peruuttamattomia, loppuelämän kestäviä seurauksia tuki- ja liikuntaelimistölle, ruoansulatuselimistölle ja sydämelle ja verenkiertoelimistölle. Ylipaino moninkertaistaa diabetesriskin ja altistaa esimerkiksi rasvamaksalle.
Politiikassa voidaan tukea monella tavalla terveellisiä elintapoja: esimerkiksi ruoan arvonlisäverotus on kansanterveydellinen kysymys. Koulujen ja liikuntaseurojen yhteistyö koululaisten liikkuvan iltapäivätoiminnan järjestämisessä on myös yksi tällainen keino, ja tässä on kouluilla suuri vastuu: auttaa paljon, jos koulujen liikuntatiloja voidaan käyttää kouluajan ulkopuolella. Kaavoituspolitiikassa arkiliikuntaa tuetaan esimerkiksi tukemalla kevyttä liikennettä ja estämällä kaupunkialueiden ulkopuolelle muodostuvan kaupan suuryksikköghettoja, jonne pääsee vain autolla ja jotka tyhjentävät kaupunkien kävelykeskustat. Lisäksi ilmaiset pysäköintipaikat kaupunkikeskustoissa rohkaisevat liikaakin oman auton käyttöön, joten niistä on luovuttava. Samaten arkiliikunnan mahdollisimman helpoksi tekevistä lähiviheralueista ja niiden yhteyksistä laajempiin viheraluekokonaisuuksiin on pidettävä kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti