Koiran voi kouluttaa vainuamaan keuhkosyövän jo hyvissä ajoin ennen kuin se näyttäytyy mitenkään meille ihmisille. Erinomaista! Minä taas vaistosin tänään yhden keinonivelleikkauksen.
Kaikkien ihmisten ei tarvitse tietenkään urheilla. Kunhan pitäisivät itsensä siinä kunnossa, että jaksaisivat edes kävellä, kantaa edes itsensä. Mitä heikommassa kunnossa ihminen on, sitä riippuvaisempi hän on muista: hän jaksaa kantaa vähemmän, liikkuu hitaammin. Ja mitä heikommassa kunnossa ihminen on nuorena, sitä avuttomampi hän todennäköisesti on vanhana.
Ei kukaan meistä ole tomumajaansa valtiolle velkaa. Mutta on inhimillisesti surullista todistaa tragediaa, jossa noin 20-vuotias ihminen, joka ei edes ole ylipainoinen, hengästyy kävellessään loivaan ylämäkeen, luultavasti siksi että hänen nilkkansa, varsinkin oikea, pyörähtää lähes 90 astetta myötäpäivään aina jalan lähestyessä maata. Ei asiaa auta yhtään se, että hänellä ei ole jalassaan kunnon kenkiä, vaan ohuet kumipohjatossut.
Eivät sairaudet tai oma tila yleensäkään ole omaa silkkaa ilkeyttä valtiolle tai edes tyhmyyttä ja piittaamattomuuden tulos. En tiedä, mikä on syy, mikä seuraus, mutta tämänpäiväisen ohikulkevan nuoren naisen tarinalla on kuitenkin muutama opetus: liiku silloin kun vielä voit. Kävele tai pyöräile edes. Sari Essayahiksi tai Vallu Konoseksi ei tarvitse tulla, eikä luultavasti edes kannata. Hanki kunnon kengät. Ja jos astut väärin, hanki sellaiset kengät, jotka kompensoivat askelvirheesi. Vältyt erittäin monelta kivulta ja säryltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti