Erosin taas yhdestä kannattamani jalkapallojoukkueen, West Hamin Facebook-faniryhmästä. Syynä oli oman joukkueen pelaajan haukkuminen aasiksi.
Ymmärrän, että fanit turhautuvat jos oma hyökkääjä ei osuisi edes kiikarikiväärillä ladonoveen. Omia ei kuitenkaan pidä haukkua vaan kannustaa.
Mainitussa ryhmässä muisteltiin kaihoisasti loukkaantumisten takia nuorena lopettamaan joutunuta Dean Ashtonia. Hän ei olisi varmaankaan vetänyt samanlaisia hehtaarihuteja kuin Carlton Cole. Myönnän, että Cole voi toisinaan olla turhauttava pelaaja seurata, kaikista hyvistä ominaisuuksistaan - nopeus ja atleettisuus - huolimatta. Omat pelaajat eivät kuitenkaan ole aaseja.
Tummaihoisia ihmisiä on toisinaan nimiltety aaseiksi. Jos omien haukkuminen vielä yhdistyy rasismiin, tämä on erityisen raskauttavaa. Pää pystyyn Carlton!
I resigned from a West Ham supporters' Facebook site due to swerving to our players. I think that our own ones should always be supported, although frustrating it might be that we do exactly have no Messis and Ronaldos of this world. Especially negative is to call our players as donkeys, as this stamp has been specially reserved for colored people. When negativity meets racism, this is disgusting. I for one miss Dean Ashton, there was just one Deano, but there's only one Carlton as well. And he's no donkey.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti