Luulen ymmärtäväni logiikan, joka on saanut Suomessa poliittisen kanavansa Perussuomalaisten jytkynä: vieraantumisentunne omaan elämään vaikuttamismahdollisuuksista heijastuu kaiken vieraan pelkona, ja pelosta vihaan on hiuksenhieno matka. Vihan tunteen kanssa voi olla helpompi elää kuin pelon, jos tunnetaan oma minä huonosti ja koetaan ettei omaan elämään oikein voi vaikuttaa.
En minä ole pelontunteen enkä ennakkoluulojen yläpuolella. Pelkään asioita, jotka ovat todistetusti arvaamattomia ja vaarallisia, kuten skinheadeja. Vaikka tänään leikkikentällä näkemäni skinhead-isä omistautui lapselleen yhtä iloisesti kuin kuka tahansa, ei aikuinen ihminen vahingossa päätä samanaikaisesti sekä ajaa päätänsä kaljuksi, vetää yllensä pilottitakin ja ommella - tai ompeluttaa - siihen Suomen lippua. Ei se ole sattumaa.
Aikuinen ihminen on itse vastuussa siitä, millaista ideologiaa hän kannattaa ja minkä ideologian tunnuksia hän kantaa. Vaikka tiedän, että pelko, joka usein kanavoituu avoimeksi vieroksunnaksi, pahimmillaan väkivaltaiseksi käyttäytymiseksi, usein johtaa niiden tunnuksien kantamiseen joita tänään näkemäni perheenisä kantoi, huomaan pelkääväni alitajuisesti. Ei tieto skinheadiksi ryhtymisen motiiveista minua rauhoita. Minä vilkuilen alitajuisesti sivuilleni ja kannoilleni, pälyilen olkani ylitse jostakin mahdollisesti viuhuvaa maihinnousukenkää. Olen kerran ollut muutaman senttimetrin päässä saada sellaista ohimooni, mutta en minä siksi pelkää.
Pelkään siksi, että elämä on niin sattumanvaraista: minulla voisi olla tummaihoinen puoliso tai lapsi joita vastaan hyökättäisiin. Voisin itsekin olla tummaihoinen. En halua valita puoltani, mutta jos on pakko niin olen mieluummin maahanmuuttajien ja eri syistä valtaväestöstä poikkeavan näköisten ja poikkeavaa maailmankatsomusta tunnustavan puolella kuin näiden jotka väittävät olevansa minua huomattavasti isommilla hauiksilla minunkin edusmiehiäni.
Tunnen pelossani yhteenkuuluvuuden tunnetta niiden muiden kanssa, jota vastaan nämä skinheadit ovat linnoittautuneet niin sanottujen isänmaallisten naamioiden taakse. Ei, eivät he minun takiani tätä maata luule puolustavansa. Eivät nämä isänmaallisiksi itseään luulevat ihmiset tee minun maastani parempaa paikkaa, vaikka he sanovat puolustavansa isänmaataan, joka sattuu olemaan sama kuin minun.
Maahanmuuttajat eivät rajoita vapausoikeuksiani, sen sijaan skinheadien kaltaiset ryhmät sen tekevät. Haluan voida elää omassa kotimaassani ja kotikaupungissani vailla pelkoa. Ok, ei minulla varmaankaan ole mitään pelättävää, nyt. Mutta entäs kaksi kuukautta sitten kun takissani oli Pekka Haavisto -rintanappi?
Skinheadit ovat paljon pelottavampia kuin romanit tai somalit, koska he ovat todistetusti paljon vaarallisempia. Ei yksi rauhallinen perheenisä leikkipuistossa kumoa sääntöä. Ratkaisu ei voi olla kielto ommella Suomen lippuja takkeihin, sillä totalitarismi on vakaumukseni mukaan aina väärä ratkaisu. Ja kyllä esimerkiksi Norjassa on iloinen asia pitää pipoa tai kantaa reppua, jossa on Norjan lippu, muulloinkin kuin itsenäisyyspäivänä. Itsenäisyyden ja vaurauden pitäisi olla iloinen asia, eikä sitä muuksi muuta sotaisa historiamme ja suhteellisen tuore itsenäisyytemme. Kansana muiden kansojen joukossa, ihmisenä ihmiskunnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti