Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

30.11.2012

Poikien ja tyttöjen leikit?


Jostakin syystä kohta 5-vuotias poikani on ollut koko ajan kiinnostunut aseleluista ja taisteluleikeistä: Bakuganeista, Lego Ninjago-hahmoista ja niin edelleen, vaikka minä, hänen isänsä, olen sivari. Jostakin syystä hän on myös ollut koko ajan kiinnostunut autoista, kaivinkoneista ja herra ties millaisista surisevista ja pärisevistä ajovempeleistä, vaikka minulla ei ole edes ajokorttia. Tosin niin olin minäkin, vaikka isäukkoni romutti ensimmäisen – ja viimeisen – autonsa muutamia viikkoja ennen syntymääni.
Eivät leikit tai lelut sinänsä ole sukupuolisidonnaisia, mutta kiinnostuksenkohteet voivat olla. Minä yhteiskuntatieteilijänä olen viimeisiä henkilöitä yliarvioimaan geenien merkityksen ihmisten käyttätymisen motiivien selittäjinä, mutta kyllä tässä nyt kuitenkin jotain korrelaatiota täytyy olla: pojat nyt vaan taitavat olla kiinnostuneita taisteluista, aseista, autoista ja työkoneista ilman että näitä mitenkään promovoisi. tai heitä provosoisi. En minä mitään autotartuntoja tai muita miehisiä sukupuolioletusmalleja päiväkodista saanut kun en semmoisessa käynyt, joten jostakin nämä kiinnostuksen kohteet ovat peräisin (olin tosin täysi amatööri parhaaseen lapsuudenystävääni Jaska-serkkuun verrattuna, jonka isä oli automekaniikko. Jaska osasi ajaa mopolla jo ennen kouluikää). 
Kun ei minulla tyttölasta ole, en pysty vahvistamaan, ovatko tytöt sitten mahdollisesti luonnostaan suuntautuneita kotileikkeihin, nukkeihin ja prinsessoihin. Kuulemani perusteella ovat.
Kun Ruotsissa on esitelty tietoisesti sukupuolirooleja koettelevia lelukuvastoja, tätä on kauhisteltu niin itäisissä kuin läntisissäkin suurvalloissa. Ovat pitäneet tätä sulana hulluutena. Mitäs se nyt heille kuuluu, miten ruotsalaiset lapsensa kasvattavat. Ihan vapaasti pojille saa mainostaa ”tyttöleluja”, ja antaakin sellaisia. Ja päinvastoin. On vain hyvä, että ihminen oppii jo pienestä, että tausta - oli kyse sitten sukupuolesta, ihonväristä tai mistä hyvänsä - ei rajoita mahdollisuuksien kirjoa. Valitkoon itse.  
Mitä enemmän lapsille näyttää erilaisia juttuja, sitä paremmat edellytykset heillä on löytää ihan itse se oma juttunsa. Ilman muuta kannattaa opettaa omalle lapselle, että maailmassa ei pitäisi olla mitään sukupuolisista tai muista rooleista johtuvia rajoituksia ja että ne roolitkin ovat itse asiassa ihan turhia, joten ei tässä mitään hulluutta ole. Tuokaa vaan kaikin mokomin nuket pojille ja ajovempeleet tytöille, ja katsotaan sitten, mitä lapset valitsevat. Vaikka kaikki kiinalaiset hyppäisivätkin yhdellä kertaa sulasta järkytyksestä.
Jostakin syystä kuitenkin useimmat pojat taitavat valita ne ajovempeleet ja useimmat tytöt ottavat ne nuket, ja tehkööt sitten kaikin mokomin näin jos se on heidän oma valintansa, mutta jokainen enemmistöstä poikkeava valinta on kuitenkin suojelemisen arvoinen ja enemmistön elämäntapavalinnoista poikkeavien valintojen on oltava mahdollisia. Ja mistäs muuten lapset saisivat tietää, että ne ovat mahdollisia ellei niitä lapsille näytetä?
Verkkohesarin uutisen aiheesta voi lukea klikkaamalla allaolevaa linkkiä:

Ei kommentteja: