Jostakin
syystä kohta 5-vuotias poikani on ollut koko ajan kiinnostunut
aseleluista ja taisteluleikeistä: Bakuganeista, Lego Ninjago-hahmoista
ja niin edelleen, vaikka minä, hänen
isänsä, olen sivari. Jostakin syystä hän on myös ollut koko ajan
kiinnostunut autoista, kaivinkoneista ja herra ties millaisista
surisevista ja pärisevistä ajovempeleistä, vaikka minulla ei ole edes
ajokorttia. Tosin niin olin minäkin, vaikka isäukkoni romutti
ensimmäisen – ja viimeisen – autonsa muutamia viikkoja ennen syntymääni.
Eivät leikit tai lelut sinänsä ole sukupuolisidonnaisia, mutta kiinnostuksenkohteet voivat olla. Minä
yhteiskuntatieteilijänä olen viimeisiä henkilöitä yliarvioimaan geenien
merkityksen ihmisten käyttätymisen motiivien selittäjinä, mutta kyllä tässä
nyt kuitenkin jotain korrelaatiota täytyy olla:
pojat nyt vaan taitavat olla kiinnostuneita taisteluista, aseista,
autoista ja työkoneista ilman että näitä mitenkään promovoisi. tai heitä provosoisi. En minä mitään autotartuntoja tai muita miehisiä
sukupuolioletusmalleja päiväkodista saanut kun en semmoisessa käynyt,
joten jostakin nämä kiinnostuksen kohteet ovat peräisin (olin tosin täysi amatööri parhaaseen lapsuudenystävääni Jaska-serkkuun verrattuna, jonka isä oli automekaniikko. Jaska osasi ajaa mopolla jo ennen kouluikää).
Kun ei minulla
tyttölasta ole, en pysty vahvistamaan, ovatko tytöt sitten mahdollisesti
luonnostaan suuntautuneita kotileikkeihin, nukkeihin ja prinsessoihin.
Kuulemani perusteella ovat.
Kun Ruotsissa on esitelty tietoisesti sukupuolirooleja koettelevia lelukuvastoja, tätä on kauhisteltu niin itäisissä kuin läntisissäkin suurvalloissa. Ovat pitäneet tätä sulana hulluutena. Mitäs se nyt heille kuuluu, miten ruotsalaiset lapsensa kasvattavat. Ihan
vapaasti pojille saa mainostaa ”tyttöleluja”, ja antaakin sellaisia. Ja
päinvastoin. On vain hyvä, että ihminen oppii jo pienestä, että tausta -
oli kyse sitten sukupuolesta,
ihonväristä tai mistä hyvänsä - ei rajoita mahdollisuuksien kirjoa.
Valitkoon itse.
Mitä enemmän lapsille näyttää erilaisia juttuja, sitä paremmat edellytykset heillä on löytää ihan itse se oma juttunsa. Ilman muuta kannattaa opettaa omalle lapselle, että
maailmassa ei pitäisi olla mitään sukupuolisista tai muista rooleista
johtuvia rajoituksia ja että ne roolitkin ovat itse
asiassa ihan turhia, joten ei tässä mitään hulluutta ole. Tuokaa vaan
kaikin mokomin nuket pojille ja ajovempeleet tytöille, ja katsotaan
sitten, mitä lapset valitsevat. Vaikka kaikki kiinalaiset hyppäisivätkin yhdellä kertaa sulasta järkytyksestä.
Jostakin syystä kuitenkin useimmat pojat
taitavat valita ne ajovempeleet ja useimmat tytöt
ottavat ne nuket, ja tehkööt sitten kaikin mokomin näin jos se on heidän oma valintansa, mutta jokainen enemmistöstä poikkeava valinta on
kuitenkin suojelemisen arvoinen ja enemmistön elämäntapavalinnoista
poikkeavien valintojen on oltava mahdollisia. Ja mistäs muuten lapset
saisivat tietää, että ne ovat mahdollisia ellei niitä
lapsille näytetä?
Verkkohesarin uutisen aiheesta voi lukea klikkaamalla allaolevaa linkkiä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti