Moni tämän blogin seuraaja tietää, että kuuluin 90-luvun alussa parisen vuotta Kokoomusnuoriin. Olin jopa yhden paikallisjärjestön puheenjohtaja, kunnallisvaaliehdokas ja yhdessä me Eurooppa-nuoret teimme historiallisen aloitteen Suomen EU-jäsenyydestä. Vähän ajan päästä "ukkopuolue" omaksui saman kannan, ja loppu on historiaa.
Ei toki tullut EU:sta ihan sitä mitä toivottiin, se on myönnettävä. Mutta me sentään uskoimme johonkin. En itse asiassa häpeä enää yhtään kuulumista tuohon porukkaan, siellä oli liberaaleja, hienoja ihmisiä, sellaisia kuin Jyrki Katainen, Matti Niiranen, Petri Lahesmaa ja niin edelleen, myös monia vähemmän tunnettuja, yhtä lailla hienoja ihmisiä, jotka ymmärsivät, että yksilön mahdollisuuksiin uskomisen ei välttämättä tarvitse olla nollasummapeli, jossa parhaat saavat kaiken ja huonoille ja rumille ei jää mitään. Kokoomusnuorten liepeillä toimi myös sellaisia ihmisiä kuin Sirpa Pietikäinen ja Sari Sarkomaa, hienoja ihmisiä ja poliitikkoja hekin.
Puolueiden nuorisojärjestöjen tehtävänä on herätellä emopuoluetta, välillä sokeeratakin. Välillä sieltä tulee varsinaista ajatusten tonavaakin, ovathan nuoret vasta opettelemassa vaikuttamisen alkeita. Ilman nuorten hereilläoloa emme olisi liittyneet eurooppalaiseen yhteisöön tai olisi nyt viemässä nyt historiallista turkistarhauksen lopettavaa lakialoitetta eduskuntaan.
Ei ole mikään häpeä olla nuori. Jokainen on joskus ollut nuori, minäkin.
Siitä kuitenkin voi kasvaa eroon, aikuistua. Onneksi. Muistelen nyt
ihan hyvillä mielin aikaani Kokoomusnuorissa, vaikkakin luultavasti
kuuluin heihin etupäässä siksi, että halusin samastua menestyjiin,
defensiivisesti kieltää taustani, plus sitten se kansainvälinen
suuntautuneisuus.
Yhteiskunnan kehittyneisyyden merkki on se, miten se kohtelee
heikoimpiaan. Jos on valmis pakkosteriloimaan yhteiskuntamme
vähäosaisia tai internoimaan armotta perhettään seuraavia maahanmuuttajalapsia, tätä ei voi pyytää anteeksi jonakin lipsahduksena.
Tällaiset lipsahdukset tai lausunnot paljastavat sanojastaan ihan
riittävästi, sen olennaisimman. Ei kai ihminen voi pyydellä anteeksi sitä, mitä hän oikeasti on, joten ei voi myöskään armahtaa. Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä oppia. Kokoomusnuorikin voi eheytyä ja siten saada armon. Voit löytää itsesi vaikka Vihreistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti