Kyllä Kuninkaantietä kesällä sentään voi tottunut pyöräilijä polkea.
Erehdyin tässä eräänä iltana käymään Hinthaarassa. Erehdys se oli siksi, että sain tulla sieltä henkeni kaupalla kotiin. Pyöräillessäni 8 km matkan Kuninkaantien vartta Kuninkaanporttiin, mäkisellä ja mutkaisella reitillä oli kaksi pitkää valaisematonta katvealuetta, ja tien piennar on paikoitellen niin kapea että pyöräilijän pitää todella pitää kieli keskellä suuta pysyäkseen tiellä. Kun äkkiä pimentyneellä tiellä tulee vastaan autoja, sokaistuvan pyöräilijän on henkensä kaupalla pysähdyttävä tien varteen jottei hän aja ojaan tai takanatulevan auton alle.
Huomioliiveillä ja valoilla varustettu pyöräilijä ehkä sentään näkyy, mutta hän itse ei näe mitään.
Huomioliiveillä ja valoilla varustettu pyöräilijä ehkä sentään näkyy, mutta hän itse ei näe mitään.
Hinthaarasta kotiin pyöräily oli hengellä leikkimistä enkä voi suositella sitä kenellekään. Pyöräilemään tottunut aikuinen juuri ja juuri selvisi kotiinsa hengissä, mutta lapselle reitti on mahdoton. Siksi kannatankin sydämestäni Torolf Bergströmin (sd.) esittämää aloitetta pyörätiestä Kuninkaanportista Hinthaaraan, samaten valaisemattomien tienpätkien valaisemista.
Michael Perukangas
porvoolainen vihreä ehdokas
ympärivuotinen ajokortiton pyöräilijä
Kirjoitukseni julkaistiin Uusimaassa tiistaina 16.10.2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti