Hesarin ykkössivulla on ollut juttusarja, jonka aiheena on ollut ”lapsi osana yhteisöä”. Tämänaamuisessa Hesarissa (15.7.) psykologi Sinikka Kuosmanen väitti, että vauvoilla on yhteiskunnallisia tehtäviä.
Tehtävä edellyttää tekijää, ja tekijyys tietoista subjektia, jolla on oma tahto ja joka on intentionaalinen, eli se suuntautuu ulkomaailmaan. Kohta viisikuukautinen poikani on selkeästi intentionaalinen: se suuntautuu objekteihin ulkomaailmassaan, jossa esimerkiksi hänen isänsä suorittaa yhteiskunnallisia tehtäviä. Poikani ulkomaailma on kuitenkin etupäässä hänen oma kotinsa, ja yhteiskuntansa hänen perheensä. Minä isänä olen hänen edustajansa yhteiskunnassa, ja samalla puskuri pahaa ulkomaailmaa vastaan.
Vauvoilla on tietenkin yhteiskunnallisia vaikutuksia, poliittisia vaikutuksia ja taloudellisia vaikutuksia. Vauvoille tai vauvojen takia perustetaan esimerkiksi päiväkoteja ja neuvoloita, säädetään päivähoitolaki ja vauvat kuluttavat vauvanruokaa, vaippoja ja leikkikaluja. Kuitenkaan viisikuukautinen poikani ei ole kuluttaja, vaan minä, joka markkinamiesten erehdyttämänä ostan vauvakrääsää. Vauvaa tuskin kiinnostaa se, onko hänen vaipassaan muumin vai minkä örkin kuvia. Vauva ei katsele vaippaa, vaan hänen vanhempansa.
Erään kissanruokamerkin mainoslauseena on: ”XXX – sitä kissasikin ostaisi”. Kissani ei ostaisi yhtään mitään, jos se voisi toimia täysin vapaana intentionaalisena subjektina, toteuttaen täydesti kissuuttaan. Se metsästäisi naakkoja, räkättirastaita ja oravia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti