Norjassa on viime aikoina keskusteltu paljon keinohedelmöitys- ja avioliittolaista, ja tässä yhteydessä etenkin siitä, pitäisiko heteroparien subjektiivisesti määritelty oikeus omiin lapsiin ulottaa myos homo- ja lesbopareihin.
Puhuminen subjektiivisista oikeuksista on ongelmallista. Yleensä subjektiivisia oikeuksia käytetään kaikkein vahvimpana puolustavana argumenttina, jolla peitellään todellista argumenttia. Tulisi erottaa toisistaan vapausoikeudet (oikeudet johonkin) ja oikeudet olla joutumatta jonkin asian kohteeksi, kuten M.A. Numminen kuuluisassa laulussaan ”Vapaudesta”. Omat lapset määritellään tässä keskustelussa yleensä biologisiksi lapsiksi, ja mikäli biologisia lapsia ei voi saada, silloin voi saada hedelmöityshoitoa.
Homo- ja lesboparien keinohedelmöityshoidon vastustajat puolustavat kantaansa yleensä lapsen oikeudella molempiin biologisiin vanhempiin, siis isään ja äitiin. Vastustajilta jää kuitenkin huomioimatta, etta adoptiolapsillakaan ei ole biologisia vanhempia, ainakaan biologiset ja sosiaaliset vanhemmat eivät ole sama asia. Eikä perhe ole mikään monoliitti; ihmiset ja heidän elämäntilanteensa muuttuvat. Esimerkiksi avioerot ovat nykyään kovin yleisiä.
Sukupuolineutraalin avioliittolain vastustamiseksi ollaan esitetty sellainenkin argumentti, että avioliittoa ei tulisi redusoida lailliseksi instituutioksi. Avioliitto on kuitenkin nimenomaan lailla sinetöity parisuhde, ja vallitsevan, nykyaikaisen, länsimaisen käsityksen mukaan, parisuhde taas perustuu yksilölliseen valinnanvapauteen, haluun rakastaa toista ihmistä, joka sitten omalla päätöksellä voidaan sinetöidä lain edessä. Avioliitto ei ole mitään muuta kuin omaan valinnanvapauteen perustuvan rakkaussuhteen sinetöinti lain edessä, siinä ei ole mitään mystistä eikä se suhtaudu luonnollisuuteen tai luonnottomuuteen mitenkään.
Useimmiten homo- ja lesboparien keinohedelmöityshoidon (ja adoption) vastustajat perustelevat kantaansa biologisella ”luonnonlailla”, käyttäen argumenttinsa tukena usein Raamattua. Näin tehdessään he tulevat väittäneeksi, etta uskonnon normien tulisi olla yhteiskunnan yleisiä normeja. Näinhän onkin joissakin islamilaisissa maissa; sitä kutsutaan sharia-laiksi. Pitäisikö näiden kristinuskoon pohjaavien lakien sitten päteä myos ei-kristittyihin kuten esimerkiksi muslimeihin ja ateisteihin?
Avioliittolain ulottamista homo- ja lesbopareille vastustavat ovat käyttäneet muun muassa argumenttia, jonka mukaan avioliittolain laajennusta toivovat ovat elitistisiä, ja että yhteiskunnan tulee määritellä yksilön puolesta, mikä on oikein ja mikä on väärin ja että yhteiskunnan itse asiassa tulee ajatella yksilöiden puolesta monimutkaisissa kysymyksissä.
Näin ajattelevat tulevat sahanneeksi itseään jalkaan, sillä miten he itse sitten voivat tietää, mikä on oikein ja mikä on väärin? He tulevat väittäneeksi, että jos yksilöt siirtävät ajattelemismandaattinsa toisille - viisaammille ihmisille tai yhteiskunnalle - he eivät itse osaa ajatella. Näin he samalla jättävät yksinoikeuden aivojen käyttoon niille, jotka osaavat niitä itsenäisesti käyttää. Tämäkö on elitismiä: itsenäinen omien aivojen käytto? Seuraako siitä, että jotkut ajattelevat itse, että he samalla nostavat itsensä niiden yläpuolelle, jotka eivät ajattele itse? Ilmeisesti elitismin pelkääjät tarkoittavat elitismillä tätä, peläten, että yhteiskunnan sijasta heidän puolestaan ajattelevatkin ajattelukykyisimmät yksilöt.
Homo- ja lesboparien hedelmöitys- ja adoptio-oikeuden vastustajat väittävät, että lapsi toimii homo- ja lesbopareille lemmikkieläimen korvikkeena. Tämä vertaus ei tee oikeutta sen paremmin homoille, lapsille kuin lemmikkieläimillekään. Kyky rakastamiseen ja huolenpitoon ei ole sidoksissa seksuaali-identiteettiin.
Käyttäessään biologistisia perusteita luonnollisuudesta ja epäluonnollisuudesta, sukupuoli- tai seksuaali-identiteettineutraalin perhemallin vastustajat tulevat samalla paradoksaalisesti myöntäneeksi, että he ovat itsekin ihmisiä, mutta myös eläimiä. Olemmehan me tietysti, mutta muista eläimistä meidät erottaa kyky abstraktiin ajatteluun, kulttuuri ja arvot, joista muuten kukaan - eivät neutraalin perhemallin vastustajatkaan - ole vapaita.
Homo- ja lesboparien vanhemmuuden kieltävät tai heidän vanhemmuudentarpeensa kiistävät perustelevat kantansa usein samoilla argumenteilla, joita sosiobiologi Desmond Morris käytti jo 70-luvulla, peläten, että homo- tai lesboparin lapsi kasvaisi ”vääriin” malleihin. Kun sorsanpoika oppii, että puupalikka on hänen emonsa, lapsi voikin mennä sekaisin kun ei ymmärrä, onko setä täti vai sittenkin setä tai kenties jopa puupalikka.
Vastustajien pitäisi perustella kuitenkin se, miksi homo- tai lesbomalli on väärä. Ainakin käsky lisaantymälla täyttää maa on nykyaikaisen demografian valossa kyseenalainen ja väärä. Jos esimoderneissa yhteiskunnissa lapset toimivatkin vanhempiensa henkivakuutuksina, osallistuen perheen elatukseen, voidaankin väittää, että ne uskonnot, jotka kannattavat luonnollisena ja siten ainoana mahdollisena perhemallina estoitta lisääntyvää ydinperhettä, eivät oikein ole kehityksen tasalla.
Jos sukupuolineutraalin perhemallin vastustajat perustelevat tämän Raamatulla, he tulevat itse asiassa kannattaneeksi Sharia-mallia, tai ainakin sen kanssa analogista ajatustapaa, jossa uskonnolliset lait ovat ensisijaisia maallisiin lakeihin verrattuna. Heitä sietäisi muistuttaa siitä, että tutkimukset eivät tue sitä, että vanhempien preferenssit siirtyisivat suoraan heidän jälkikasvulleen. Empiria osoittaa, että asia on usein pikemminkin aivan päinvastoin. Ei alkoholistienkaan lapsista tule välttämättä alkoholin suurkuluttajia; usein pikemminkin absolutisteja, vanhempiensa alkoholismin uhreja tosin yhtä kaikki.
Joillekin biologinen lapsi on itsestäänselvyys. Näin ei todellakaan ole. Yhä useampi on kykenemäton saamaan biologista lasta, ja joillekin tämä asia on myös suuri henkilökohtainen tragedia. Ehka hedelmöityshoitojen sijaan pitäisi tukea adoptioita, jolloin autettaisiin jo syntyneitä lapsia, sen sijasta että tuotettaisiin lisää lapsia jo muutenkin liikakansoituksesta kärsivään maailmaan.
Joku voi pitää kantaani epäreiluna, sillä kuulun tutkitusti 10% hedelmällisimpien miesten joukkoon, mistä konkreettinen käytännön muistutus - terve poika - saapui eilen, eli tiistaina 26.2. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Minulle oma lapsi ei todellakaan ole itsestäänselvyys, pikemminkin ihme, johon olen koettanut totuttautua kuluneina yhdeksänä kuukautena.
Satun olemaan heteroseksuaali ja ateisti. Minulle on aivan sama, millaisen seksuaalikäyttäytymisen tai millaisen elämänkatsomuksen tuleva jälkikasvuni valitsee – tai millainen identiteetti vetää hanet omaan taikapiiriinsä - kunhan vain hän toivottavasti oppii kunnioittamaan kaikkia uskonnollisia vakaumuksia ja kaikenlaisia elämänmalleja. Tämän näkemykseni toivon voivani siirtää eteenpäin jälkipolville.
21.2.2008
Eläköön 100-vuotias Norjan hiihtoyhdistys!
Norjan hiihtoyhdistys (Skiføreningen) täyttää tänään (21.2.) 100 vuotta. Eläköön Norjan hiihtoyhdistys!
Ulkoilukansana pidetyt norjalaiset pitävät ulkoilua keskeisenä kansallisen identiteettinsä muodostamisessa. Norjan pääkaupunkia Osloa kiertaa Oslomarkaksi kutsuttu metsäalue, jonne jo 1800-luvulta asti oslolaiset ovat suunnanneet suksilla tai ilman, virkistäytymään vastapainoksi työn raskaan raadannalle. Tämä alue on tärkeä paitsi oslolaisille, se on tunnettu laajasti maan rajojen ulkopuolellakin.
1950-luvulla kuitenkin Oslomarkaa kohtasi uusia uhkia; alueen metsätaloudesta vastannut Jørgen von Ubisch rakennutti metsurit korvanneita metsäkoneita varten traktoriteitä. Kaupungin kasvaessa ulkoilumetsän tarve kasvoi, mutta kasvavalla kaupunkiväestöllä oli muitakin Markaan kohdistuvia arpeita, jotka olivat ristiriidassa ulkoilutarpeiden kanssa. Kaupunki tarvitsi lisää juomavettä, ja 1962 Oslomarkaan suunniteltiin patoa. Laidoille levittäytyvä kaupunki merkitsi myös sitä, että työmatkat pitenivät; 1965 suunniteltiinkin moottoritietä Maridaleniin, joka työntyisi syvälle Nordmarkan eteläisiin osiin.
Koska Oslomarkan merkitys ulkoilulle ja myös oslolasten identiteetille oli niin keskeinen, norjalaiset ulkoilu- ja urheilujärjestöt nousivat puolustamaan kansallisaarrettaan. Oslon hiihtoyhdistys ja Oslon alueen ulkoiluneuvosto (Oslo og Omland Friluftsråd) puolustivat Markaa koko kansan ulkoilumetsänä lobbaamalla Norjan hallitusta ja kirjoittamalla lehtiin mielipidekirjoituksia. Tulevia Oslomarkaa kohdistuvia uhkia vastaan kartta, jossa määriteltiin alueen rajat, valmistui vuonna 1965.
Ulkoilujärjestöjen lobbaus alkoi tuottamaan tulosta, kun Norjan keskuspankin johtaja Erik Brofoss kirjoitti voimakassävyisen kirjeen Oslon metsänhoitoyksikölle, jossa hän määritteli selkeäsanaisesti, että kaupungin on puolustettava ulkoilumetsää metsätalouden etuja vastaan, oli se sitten taloudellisesti kannattavaa tai ei. Brofossin kirje sai aikaan sen, että vuonna 1964 perustettiin vaikutusvaltaisten ja viisasten miesten komitea "Puttis-gjengen".
Tämä jengi oli paitsi vaikutusvaltainen, myös aikaansaapa. Sen jäsenet kirjoittelivat lehtiin mielipidekirjoituksia Oslomarkan puolesta, ja vuonna 1968 se lähetti kirjelmän Oslon kaupunginhallitukselle, jossa todettiin, että kaupungin tulee vaalia kansanterveydellisesti hyödyllistä metsää ja että olisi lyhytnäköistä arvottaa Oslomarkaa vain metsätaloudellisilla argumenteilla. Pitkällisen taistelun jälkeen, vuonna 1995 kuninkaallisella arvovallalla alue rauhoitettiin rakentamiselta. Nyt Oslomarkan asemasta kansallisesti keskeisenä symbolina vallitsee poliittinen yksimielisyys.
100-vuotias Norjan hiihtoyhdistys on toimelias ja vaikutusvaltainen yhteiskunnallinen tekijä, jota kuunnellaan, ei vähiten hyvien päättäjäsuhteiden vuoksi. Norjan hiihtoyhdistys puolustaa tavallisten kansalaisten tavallista arkiliikuntaa. Suomessa kansanterveyttämme uhkaavat monet elintasotaudit, joista suurin osa olisi vältettävissä riittävällä liikunnalla. Uhkaava ja valitettavasti jo osittain meitä kohdannut ilmastonmuutos näkyy ainakin Etelä-Suomessa siten, että Helsingissä pääsee kovin harvoi hiihtämään. Helsingin Keskuspuistoon kuitenkin huonoimpinakin talvina vedetään ainakin kolmen kilometrin latu sekä kuntoliikkujien että urheilijoidenkin iloksi; yhä harvalukuisemmiksi käyvinä runsaslumisina talvina nämä ladut jatkuvat aina Laaksoon asti. Muulloin nämä polut toimivat lenkkeilijöiden, pyöräilijöiden, sauvakävelijöiden ja ratsastajien iloina.
Nyt kuitenkin kantakaupunkilaisten ainoaa hiihtolatua, yhteyttä syvemmäs metsään uhataan. Helsingin Keskuspuiston lounaisimpaan kulmaan suunniteltu asuinalue merkitsisi sitä, että kansanterveydelle ja -taloudellinen, suomalaiseen perinteeseen sopiva liikuntareitti uhrataan harvalukuisten etuoikeutettujen asuinmaaksi.
Suomalaisten liikuntajärjestöjen kannattaisi vaalia Suomen kansan liikuttamisen hyviä perinteitä - maaottelumarssia, Finlandia-hiihtoa ja Tahko Pihkalan pioneerityötä - ja toimia niiden edistämiseksi siten, että jo muutenkin kansanterveyttämme uhkaavan, vähenevät arkiliikunnan mahdollisuudet eivät nykyisestä heikkenisi. Norjan hiihtoyhdistys aktiivisena ja kantaaottavana toimikoon tässä hyvänä innoittajana!
Helsingissä ulkoilumetsiä vastaan kohdistuu monin paikoin uhkia, muuallakin kuin Keskuspuistossa. Myllypurossa paikallinen metsän puolesta käyty taistelu on jo menetetty, ja ainakin Laajasalossa ja Vuosaaren Mustavuoressa merkittävät virkistyskäytössä olevat viheralueet ovat vaarassa.
Kaupunkimetsäliike puolustaa pääkaupunkiseudun ulkoilumetsiä niitä kohdistuvia uhkia vastaan. Toivomme työllemme kaiken mahdollisen tuen. Uskon, että olemme oikealla asialla.
Ulkoilukansana pidetyt norjalaiset pitävät ulkoilua keskeisenä kansallisen identiteettinsä muodostamisessa. Norjan pääkaupunkia Osloa kiertaa Oslomarkaksi kutsuttu metsäalue, jonne jo 1800-luvulta asti oslolaiset ovat suunnanneet suksilla tai ilman, virkistäytymään vastapainoksi työn raskaan raadannalle. Tämä alue on tärkeä paitsi oslolaisille, se on tunnettu laajasti maan rajojen ulkopuolellakin.
1950-luvulla kuitenkin Oslomarkaa kohtasi uusia uhkia; alueen metsätaloudesta vastannut Jørgen von Ubisch rakennutti metsurit korvanneita metsäkoneita varten traktoriteitä. Kaupungin kasvaessa ulkoilumetsän tarve kasvoi, mutta kasvavalla kaupunkiväestöllä oli muitakin Markaan kohdistuvia arpeita, jotka olivat ristiriidassa ulkoilutarpeiden kanssa. Kaupunki tarvitsi lisää juomavettä, ja 1962 Oslomarkaan suunniteltiin patoa. Laidoille levittäytyvä kaupunki merkitsi myös sitä, että työmatkat pitenivät; 1965 suunniteltiinkin moottoritietä Maridaleniin, joka työntyisi syvälle Nordmarkan eteläisiin osiin.
Koska Oslomarkan merkitys ulkoilulle ja myös oslolasten identiteetille oli niin keskeinen, norjalaiset ulkoilu- ja urheilujärjestöt nousivat puolustamaan kansallisaarrettaan. Oslon hiihtoyhdistys ja Oslon alueen ulkoiluneuvosto (Oslo og Omland Friluftsråd) puolustivat Markaa koko kansan ulkoilumetsänä lobbaamalla Norjan hallitusta ja kirjoittamalla lehtiin mielipidekirjoituksia. Tulevia Oslomarkaa kohdistuvia uhkia vastaan kartta, jossa määriteltiin alueen rajat, valmistui vuonna 1965.
Ulkoilujärjestöjen lobbaus alkoi tuottamaan tulosta, kun Norjan keskuspankin johtaja Erik Brofoss kirjoitti voimakassävyisen kirjeen Oslon metsänhoitoyksikölle, jossa hän määritteli selkeäsanaisesti, että kaupungin on puolustettava ulkoilumetsää metsätalouden etuja vastaan, oli se sitten taloudellisesti kannattavaa tai ei. Brofossin kirje sai aikaan sen, että vuonna 1964 perustettiin vaikutusvaltaisten ja viisasten miesten komitea "Puttis-gjengen".
Tämä jengi oli paitsi vaikutusvaltainen, myös aikaansaapa. Sen jäsenet kirjoittelivat lehtiin mielipidekirjoituksia Oslomarkan puolesta, ja vuonna 1968 se lähetti kirjelmän Oslon kaupunginhallitukselle, jossa todettiin, että kaupungin tulee vaalia kansanterveydellisesti hyödyllistä metsää ja että olisi lyhytnäköistä arvottaa Oslomarkaa vain metsätaloudellisilla argumenteilla. Pitkällisen taistelun jälkeen, vuonna 1995 kuninkaallisella arvovallalla alue rauhoitettiin rakentamiselta. Nyt Oslomarkan asemasta kansallisesti keskeisenä symbolina vallitsee poliittinen yksimielisyys.
100-vuotias Norjan hiihtoyhdistys on toimelias ja vaikutusvaltainen yhteiskunnallinen tekijä, jota kuunnellaan, ei vähiten hyvien päättäjäsuhteiden vuoksi. Norjan hiihtoyhdistys puolustaa tavallisten kansalaisten tavallista arkiliikuntaa. Suomessa kansanterveyttämme uhkaavat monet elintasotaudit, joista suurin osa olisi vältettävissä riittävällä liikunnalla. Uhkaava ja valitettavasti jo osittain meitä kohdannut ilmastonmuutos näkyy ainakin Etelä-Suomessa siten, että Helsingissä pääsee kovin harvoi hiihtämään. Helsingin Keskuspuistoon kuitenkin huonoimpinakin talvina vedetään ainakin kolmen kilometrin latu sekä kuntoliikkujien että urheilijoidenkin iloksi; yhä harvalukuisemmiksi käyvinä runsaslumisina talvina nämä ladut jatkuvat aina Laaksoon asti. Muulloin nämä polut toimivat lenkkeilijöiden, pyöräilijöiden, sauvakävelijöiden ja ratsastajien iloina.
Nyt kuitenkin kantakaupunkilaisten ainoaa hiihtolatua, yhteyttä syvemmäs metsään uhataan. Helsingin Keskuspuiston lounaisimpaan kulmaan suunniteltu asuinalue merkitsisi sitä, että kansanterveydelle ja -taloudellinen, suomalaiseen perinteeseen sopiva liikuntareitti uhrataan harvalukuisten etuoikeutettujen asuinmaaksi.
Suomalaisten liikuntajärjestöjen kannattaisi vaalia Suomen kansan liikuttamisen hyviä perinteitä - maaottelumarssia, Finlandia-hiihtoa ja Tahko Pihkalan pioneerityötä - ja toimia niiden edistämiseksi siten, että jo muutenkin kansanterveyttämme uhkaavan, vähenevät arkiliikunnan mahdollisuudet eivät nykyisestä heikkenisi. Norjan hiihtoyhdistys aktiivisena ja kantaaottavana toimikoon tässä hyvänä innoittajana!
Helsingissä ulkoilumetsiä vastaan kohdistuu monin paikoin uhkia, muuallakin kuin Keskuspuistossa. Myllypurossa paikallinen metsän puolesta käyty taistelu on jo menetetty, ja ainakin Laajasalossa ja Vuosaaren Mustavuoressa merkittävät virkistyskäytössä olevat viheralueet ovat vaarassa.
Kaupunkimetsäliike puolustaa pääkaupunkiseudun ulkoilumetsiä niitä kohdistuvia uhkia vastaan. Toivomme työllemme kaiken mahdollisen tuen. Uskon, että olemme oikealla asialla.
19.2.2008
Tarvitseeko kaupunkilainen metsaa ulkoillakseen?
Hesarin kaupunkikeskusteluihin yllaolevasta aiheesta voi osallistua klikkaamalla otsikkoa. Alla puheenvuoroni keskusteluun
On kestavan kehityksen mukaista kaupunkisuunnittelua, etta virkistysalueiksi kelpaavia viheralueita on siella, missa on asukkaitakin, eli paakaupunkiseudulla. Mita lahempana asutusta on virkistysalueita, sita vahemman tarvitsee matkustaa niihin paastakseen. Tama taas on kestavan kehityksen mukaista politiikkaa.
Jos Nuuksio on paakaupunkiseudun lantinen kansallispuisto ja Sipoonkorpeen - johon Mustavuori elimellisesti liittyy - ollaan mahdollisesti perustamassa paakaupunkiseudun itaista kansallispuistoa, naiden lisaksi pitaisi perustaa kansallinen kaupunkipuisto, johon kuuluisivat ainakin Keskuspuisto, Helsinkipuisto ja Viikin-Vanhankaupungin alueet. Tama takaisi paitsi viimeisen Helsingin yleiskaavan edellyttaman alueellisen viheraluetasapainon, se lisaksi turvaisi elain- ja kasvilajien vaatimat viheryhteydet.
Olisi lyhytnakoista ajatella, etta paakaupunkiseudun viheralueet tulisi uhrata asuintonteiksi tanne mahdollisesti muuttaville, silla myos uudet helsinkilaiset tarvitsevat virkistysalueensa. Virkistysalueiden uhraaminen ei kannata siksikaan, etta tutkimuksien mukaan lahiviheralueet ovat yksi tarkeimpia seikkoja valitessa asuntoa, ja lisaksi ovat valttamattomia arkiliikunnan kannalta. Arkiliikunta taas ehkaisee monia sairauksia, ollen pitkalla tahtaimella ennaltaehkaisevaa terveydenhuoltoa, saastaen yhteiskunnalta pitkan pennin.
13.2.2008
Palaute Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavaehdotukseen
Palaute Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaava-ehdotukseen
- Uusille moottoriradoille ei pida myontaa lupia Uudellamaalla, ja nykyisten moottoriratojen sopimuksia ei tule jatkaa niiden umpeutuessa.
- Ehdotuksessa on hyvaa, etta siina mainitaan, etta ”metsaalueen siirtyminen esimerkiksi rakennusmaaksi on lahtokohtaisesti pirstomista”. Taman nakemyksen tulee velvoittaa Uudenmaan maakuntakaava-alueen kuntia niiden omassa kaavoituksessa. Lisaksi metsaalueet tulee ymmartaa hiljaisiksi alueiksi, mika myos velvoittaa niiden pirstomatta jattamiseen. Nama alueet tulisi osoittaa kartalla, joka osoittaisi hiljaisiksi alueiksi ymmarrettyjen metsien ekologiset ja toiminnalliset yhteydet, nk. ”vihersormet” mutta myos virkistyssormet.
- Asuntoalueita ei tule osoittaa sellaisille alueille, jonne ei ole olemassa toimivia joukkoliikenneyhteyksia. Tallaisesta suunnitellusta asuinalueesta esimerkki on Espoon Hista.
- Ruuhkamaksujen kayttoonottoa paakaupunkiseudulla tulee tutkia, ja tassa yhteydessa seudullista ja alueellista joukkoliikennetta on kehitettava.
- Liikennevaylien edellyttama maapinta-ala ei Uudenmaan maakuntakaavan vaikutusalueella saisi lisaantya.
- Luontomatkailua tulee edistaa siten, etta luontokohteisiin on olemassa toimivat joukkoliikenneyhteydet, ei rakentamalla lisaa tieyhteyksia. Luontoa voidaan markkinoida imagovalttina ainoastaan jos tama heijastuu myos alueidenkayttopolitiikkaan, jossa luvataan olla heikentamatta kenenkaan uusmaalaisen paasya lahivirkistysalueille ja heikentamatta jo olemassaolevia viheryhteyksia.
- Maakuntakaavassa ei oteta kantaa Uudenmaan tuleviin energiaratkaisuihin. Kaavaehdotukseen tulisi kirjata, etta tuetaan sellaista yhdyskuntarakennetta, joka tukee energiansaastoa esimerkiksi satsaamalla raideliikenteeseen ja osoittamalla uusia asuinalueita vain toimivien joukkoliikenneyhteyksien varteen. Lisaksi Uusimaa voisi ottaa maarallisen tavoitteen uusiutuvien energiavarojen kayton osuudelle. Kaavassa voisi olla positiivinen varaus tutkia mahdollista tuulivoimapuistoa tai –puistoja, siina voitaisiin velvoittaa kuntia rakentamaan energiataloudellisesti ja tukemaan energiataloudellista rakentamista.
- Maakuntakaavassa voitaisiin mainita, etta vahittaiskaupan suuryksikoita (kuten kauppakeskuksia ja marketteja) ei tule rakentaa sellaisiin paikkoihin, jonne ei ole olemassa toimivia joukkoliikenneyhteyksia.
- Ehdotuksessa on positiivista, etta siina mainitaan, etta rakentamisella ei saa aiheuttaa haittoja Natura 2000 –suojelualueille. Tasta tulee seurata se, etta myoskaan Natura 2000 –alueiden valittomaan laheisyyteen ei tule rakentaa. Tallainen alue on esimerkiksi Helsingin ja Vantaan rajalla sijaitseva Mustavuori.
- Kaavaluonnokselta toivoisi kannanottoa siita, miten sovitetaan yhteen metsatalouden toimintaedellytyksien parantaminen ja luonnonsuojelulliset tavoitteet.
- Kiviainesten otto: maakuntakaavaluonnoksessa olisi toivottavaa mainita, etta kiviaineksien kayttoonottoa koskevat maaraykset eivat koskisi uraania, jolle tarvitaan omat, kiviaineksien kayttoonottoa tiukemmat maarayksensa.
- Jateainesten kasittely ja sailytys: maakuntakaavassa tulisi vahvemmin mainita sellaisia toimenpiteita, joilla jatemaaran kasvu saataisiin kuriin, ja lisaksi nyt esitettya tarkemmin osoittaa ne toimenpiteet, joilla on tarkoitus edistaa kierratysta.
Michael Perukangas
5.2.2008
Mies ja neljä pyörää - vaunuostoksilla Oslossa
Useimmat ihmiset näyttävät olettavan, että Y-kromosomi jotenkin pätevöittäisi kaiken pyörivän ja liikkuvan asiantuntijaksi. Esimerkiksi Norjassa iseille jaettavissa synnytysoppaissa otetaan annettuna, että isällä on auto. Isän tehtävä perheenlisäystä odoteltaessa typistyy auton turvaistuimen hankintaan, ja h-hetken koittaessa, hänen tulee ajaa vaimonsa tai ainakin naisensa synnytyssairaalaan. No, toivon selviytyväni isänä olemisesta ilman autoakin, vaikka Päivi Lipposen mukaan tämä ei ole mahdollista.
Sainkin saman päivän aikana kaksi muistutusta sukupuolestani. Molemmat muistutukset liikkuivat neljällä pyörällä. Kävelymatkallani Oslon Ullevaalsveienille minut pysäytti kaksi nuorta kiinteistönvälittäjänaista, joiden auton sivuikkunan oli rikkonut viereisen auton ovi. Naiset kysyivät minulta, voisinko auttaa saamaan sen, mitä ikkunasta on jäljellä, jotenkin kiinni. Koska sukupuoleni ei tee minusta autojen asiantuntijaa, jouduin toteamaan, että "jeg skjønner ikke biler". Jatkoin kävelymatkaani, joka oli lopulta vievä minut lastenvaunukauppaan.
Seuraavassa opiksi ja ojennukseksi lista niistä asioista, joita kannattaa ottaa huomioon hankittaessa lastenvaunuja. Moniin näistä asioista ja vaunujen ominaisuuksista törmäsin elämäni ensimmäistä kertaa, kuten isyyteenkin.
Käytetty vai uusi?
Uudet lastenvaunut maksavat sekä Suomessa että Norjassa suunnilleen saman verran: Suomen rahassa noin 400-700 euroa ja Norjan kruunuissa noin 3000-8000 kruunua. Lastenvaunuja voi ostaa myös käytettyinä esimerkiksi kirpputoreilta tai nettihuutokaupoista. Koska vaunujen tarkoitus kuitenkin on olla mallista riippuen kovassa käytössä puolesta vuodesta kolmeen vuoteen - kovemmassa kuin polkupyörän - niiden tulee olla hyvässä kunnossa. Kokoamis- ja purkamismekanismien tulee toimia, jousituksen tulee olla kunnossa siten että vaunu on vakaa ja pyörien tulee pyöriä; lisäksi vanhaan vaunuun voi joutua vaihtamaan osia, esimerkiksi pyöriä tai erilaisia kangasosia. Ostettaessa vanhaa vaunua, kannattaakin ottaa selville ikävien yllätyksien välttämiseksi, saako siihen vielä jostakin varaosia, muuten käytössä kierrätetystä vanhasta vaunusta tulee ongelmajäte.
Merkki
Jos ostaa vaunut ulkomailta tai käytettyinä, kannattaa varmistaa, että niillä on toimiva merkkihuolto siinä maassa, jossa vaunua pääasiallisesti käytetään. Tunnettuja Suomesta saatavia merkkejä ovat mm. Emmaljunga, Teutonia, Quinny, One Tree Hill eli Mountain Buggy ja Brio, jonka sukupolveni osaa yhdistää lähinnä pikkulasten puuleluihin. Esimerkiksi norjalaisvalmisteisella Simo-vaunulla ei ole edustusta Suomessa, vaikka Brio omistaakin Simon.
Malli
Lastenvaunuja on niiden käyttötarkoituksen mukaan eri malleja. Nykyaikaiset vaunut voidaan jakaa duo- ja kombivaunuihin; molempien ideana on se, että samalla vaunulla pärjää syntymästä noin kolmevuotiaaksi ilman että erikseen tarvitsee ostaa rattaita. Kuitenkin istumarattaitakin myydään erikseen. Duo-vaunu muuntuu erillisellä istuinosalla makuuvaunuista istumarattaaksi. Kombi-vaunussa taas mallin muutos tehdään muuttamalla istuinosan asentoa; yhdellä kädenliikkeellä vaunu voidaan muuntaa makuuvaunuista istumarattaiksi, jolloin makuukoppa otetaan pois. Ostat sitten minkätyyppistä vaunua hyvänsä, tarkista, miten muunneltavuusmekanismit toimivat käytännössä ja miten istuimen asentoa nostetaan ja lasketaan.
Duo-vaunujen etu on niiden suuri makuukoppa, koska niissä ei ole erillistä makuukoppaa. Kombi-vaunujen hyvä puoli taas on niiden pienuus ja keveys verrattuna duo-tyyppisiin vaunuihin. Vaunujen työntämisessä ratkaisevaa ei ole vaunujen paino vaan sen ulkomitat; sen sijaan vaunuja nostettaessa esimerkiksi portaita paino tietenkin astuu kuvaan mukaan. Jos asut kovinkin korkealla, talossasi ei ole hissiä ja taloyhtiö ei suhtaudu suopeasti lastenvaunujen säilyttämiseen rappukäytävässä (useimmat taloyhtiöt suhtautuvat tähän ymmärtävästi, mikäli vaunu ei haittaa rappukäytävässä liikkumista), vaunujen paino on tärkeä valintakriteeri.
Työntöaisa
Työntöasian korkeutta voi säätää sen mukaan, minkä mittainen ihminen vaunuja työntää. Teleskooppityyppinen työntöaisa on kätevä, mutta vie esimerkeiksi busseissa suhteellisen paljon tilaa. Yleensä kombi-vaunuissa vaunujen työntö- ja istumasuuntaa voi kääntää aisasta; duo-vaunuissa taas se tapahtuu kääntämällä koko koriosaa. Tarkista, miten mekanismi toimii. Erityisen tärkeää on tarkistaa, kuinka suuri työntöaisan horisontaalinen etäisyys on taka-akseliin: tämä tarkoittaa sitä, että kun koetyönnät vaunuja, jalkasi eivät saa osua akseliin. Jos työntäjiä on useampi kuin yksi, pisimmänkin työntäjän pitää pystyä kävelemään normaalisti työntäessään lastenvaunuja. Vaikka olen vain noin 180-senttinen, eli isäksi tulevien mediaanipituinen, en kykene kävelemään kunnolla Emmaljunga-vaunujen kanssa.
Turvavyöt
En aikaisemmin tiennyt, että lastenvaunut on varustettu turvavöillä, mutta nyt tiedän. Turvavöistä kannattaa tarkistaa se, ovatko ne kiinteästi kiinni istuinosassa vai ovatko ne irralliset. Lisäksi kannattaa ostaa sellainen makuupussi, johon turvavyön pystyy kiinnittämään. Yleensä makuupussien selkäpuolella on reiät, joista turvavyön hihnat voi pujottaa; näin on ainakin vaunujvalmistajien omissa makuupusseissa.
Renkaat ja pyörät
Ainakin Norjassa muotia ovat tällä hetkellä kolmepyöräiset vaunut. Ne ovat sporttisia, kevyitä ja ketteriä liikutella ja kääntää, mutta kiikkeriä. Kumipyörät liikkuvat muovipyöriä jouhevammin, mutta niitä pitää pumpata ja niitä voi joutua paikkaamaankin. Vaunuja ostettaessa kannattaa tarkistaa, voiko yhden pyörän hajotessa uusia vain yhden vai joutuuko uusimaan samalla kaikki pyörät (ei mikään vähäinen kulunki!)
Lisävarusteet
Kuuluuko vaunuihin vakiovarusteina esimerkiksi sadekatos, hyttysverkko, makuupussi, kassi tai turvavyöt? Jos ei kuulu, varmista, onko vaunuihin yhteensopivia varusteita saatavilla ja muista lisätä välttämättömäksi katsomiesi lisävarusteiden hinta vaunun kokonaishintaan. Niin sanottujen "pakollisten" lisävarusteiden hankinta voi nostaa vaunujen hankintahintaa tuntuvasti, ja myyjien tulkinta tästä "pakollisuudesta" on siitä avarimmasta päästä. Lisävarusteiden ei välttämättä tarvitse olla vaunuvalmistajan omia valmisteita, vaan halvemmallakin voi päästä. Tarkista kuitenkin, että varusteet voi kiinnittää vaunuihin ja että ne ovat sopivan kokoisia.
Kuomu
Vaunun "katos". Tarkista, miten sen saa nostettua ja laskettua, kuinka alas sen voi vetää, kuinka paljon se suojaa sateelta ja suojaako se mahdollisilta törmäyksiltä (kuomun alaosassa tulisi olla jonkinlainen kovike)
Kangasosat, kuosi
Vaunukankaan tulisi suojata ainakin normaalilta sateelta; lisäksi väriä valitessa kannattaa olla käytännöllinen. Musta on kesällä kuuma ja kovin vaaleat värit taas pohjoismaisessa loskassa helposti likaantumisensa paljastavina epäkäytännöllisiä. Vaikka ei haluaisikaan uusintaa vallitsevaa tyttö-poika-sukupuolivärikoodistoa, kannattaa välttää pinkkien vaunujen ostamista, sillä se vetää kääkättäviä tätejä puoleensa, julistaen koko maailmalle, että täältä tulee tyttö. Etenkin jos on vähänkään epävarma tulevan sukupolven sukupuolesta, kannattaa hankkia neutraalin värinen vaunu, esimerkiksi harmaa, ruskea tai tummanvihreä.
Kokoaminen ja purkaminen
Miten pieneksi vaunut saa taitettua? Tämä on tärkeää, jotta vaunut saa mahdutettua esimerkiksi auton tavarasäiliöön tai lentokoneen ruumaan. Kokeile taittaa vaunut kokoon ja koota ne kertaalleen jo liikkeessä, jotta näet, kuinka niiden mekanismi toimii.
Vaunukoppa, istuinosa
Ota mittanauha mukaan vaunukauppaan. Mittaa vaunujen makuukopan pituus ja leveys; pituus voi vaihdella suunnilleen 70 sentistä noin 85 senttiin. Kopan tulisi olla ainakin 75 senttiä pitkä, jotta pitkäkin lapsi mahtuu sinne makaamaan ensimmäiset puolisen vuotta, minkä jälkeen tilastollisen lapsen on jo syytä nousta istumaan. Kopan leveys on yleensä joko vähän alle tai vähän yli 30 senttiä. Makuukoppa voi olla ulkoa joko pehmeä tai kova; sisältä se on aina pehmustettu. Mikään järkiseikka ei puhu pehmeän makuukopan puolesta, sillä pehmeä makuukoppa ei suojaa mahdollisilta törmäyksiltä ja se on turvamääräysten vastainen. Kovan makuukopan voi sitäpaitsi kiinnittää taksin turvavöihin suoraan.
Makuukoppa on vaunujen valinnassa yksi tärkeimpiä elementtejä: kuinka helppoa sitä on kantaa ja kuinka hyvin se pysyy vaunujen sisällä. Jos sitä kantaa paljon ilman että koko vaunuja tarvitsee ottaa mukaan, sen on oltava kompaktin kokoinen ja ainakin reunoiltaan kovitettu, ulkoiset mittansa ja muotonsa pitävä. Tee koe, kuinka helppoa makuukoppaa on kantaa; pitkän makuukopan hankaluutena on juuri sen hankala kannettavuus. Norjalaisissa Simo-vaunuissa on markkinoiden suurin makuukoppa. Tarkista lisäksi, kuinka hyvin makuukoppa pysyy vaunukorin sisällä, ettei se esimerkiksi liu'u vaunuista ulos jos bussi äkkijarruttaa.
Tavarakori
Sijaitsee vaunun pyörien päällä. Kysy, kuinka paljon se kestää kuormaa ja tarkista, miten se on konstruoitu. Monissa vaunuissa tavara"kori" on varsin hento kangasviritelmä, jolloin sinne ei kannata kuormata esimerkiksi olutkoria eikä muutoinkaan, jos haluaa välttaa paheksuvia ja moralisoivia katseita.
Jarrut
Vaunuissa on jalkajarrut, yleensä molemmissa akseleissa. Vaikuttavatko jarrut tukevilta mutta kuitenkin helppokäyttöisiltä? TÄRKEÄÄ: Muista aina tarkistaa, että ainakin toiset jarrut ovat lukittuina asettaessasi lasta vaunuihin; muuten vaunu jatkaa matkaansa ilman matkustajaa tai ainakin työntäjää.
Heijastimet
Onko vaunussa kiinteitä heijastimia joka puolella ja kuomussa? Jos ei ole, hanki.
Sainkin saman päivän aikana kaksi muistutusta sukupuolestani. Molemmat muistutukset liikkuivat neljällä pyörällä. Kävelymatkallani Oslon Ullevaalsveienille minut pysäytti kaksi nuorta kiinteistönvälittäjänaista, joiden auton sivuikkunan oli rikkonut viereisen auton ovi. Naiset kysyivät minulta, voisinko auttaa saamaan sen, mitä ikkunasta on jäljellä, jotenkin kiinni. Koska sukupuoleni ei tee minusta autojen asiantuntijaa, jouduin toteamaan, että "jeg skjønner ikke biler". Jatkoin kävelymatkaani, joka oli lopulta vievä minut lastenvaunukauppaan.
Seuraavassa opiksi ja ojennukseksi lista niistä asioista, joita kannattaa ottaa huomioon hankittaessa lastenvaunuja. Moniin näistä asioista ja vaunujen ominaisuuksista törmäsin elämäni ensimmäistä kertaa, kuten isyyteenkin.
Käytetty vai uusi?
Uudet lastenvaunut maksavat sekä Suomessa että Norjassa suunnilleen saman verran: Suomen rahassa noin 400-700 euroa ja Norjan kruunuissa noin 3000-8000 kruunua. Lastenvaunuja voi ostaa myös käytettyinä esimerkiksi kirpputoreilta tai nettihuutokaupoista. Koska vaunujen tarkoitus kuitenkin on olla mallista riippuen kovassa käytössä puolesta vuodesta kolmeen vuoteen - kovemmassa kuin polkupyörän - niiden tulee olla hyvässä kunnossa. Kokoamis- ja purkamismekanismien tulee toimia, jousituksen tulee olla kunnossa siten että vaunu on vakaa ja pyörien tulee pyöriä; lisäksi vanhaan vaunuun voi joutua vaihtamaan osia, esimerkiksi pyöriä tai erilaisia kangasosia. Ostettaessa vanhaa vaunua, kannattaakin ottaa selville ikävien yllätyksien välttämiseksi, saako siihen vielä jostakin varaosia, muuten käytössä kierrätetystä vanhasta vaunusta tulee ongelmajäte.
Merkki
Jos ostaa vaunut ulkomailta tai käytettyinä, kannattaa varmistaa, että niillä on toimiva merkkihuolto siinä maassa, jossa vaunua pääasiallisesti käytetään. Tunnettuja Suomesta saatavia merkkejä ovat mm. Emmaljunga, Teutonia, Quinny, One Tree Hill eli Mountain Buggy ja Brio, jonka sukupolveni osaa yhdistää lähinnä pikkulasten puuleluihin. Esimerkiksi norjalaisvalmisteisella Simo-vaunulla ei ole edustusta Suomessa, vaikka Brio omistaakin Simon.
Malli
Lastenvaunuja on niiden käyttötarkoituksen mukaan eri malleja. Nykyaikaiset vaunut voidaan jakaa duo- ja kombivaunuihin; molempien ideana on se, että samalla vaunulla pärjää syntymästä noin kolmevuotiaaksi ilman että erikseen tarvitsee ostaa rattaita. Kuitenkin istumarattaitakin myydään erikseen. Duo-vaunu muuntuu erillisellä istuinosalla makuuvaunuista istumarattaaksi. Kombi-vaunussa taas mallin muutos tehdään muuttamalla istuinosan asentoa; yhdellä kädenliikkeellä vaunu voidaan muuntaa makuuvaunuista istumarattaiksi, jolloin makuukoppa otetaan pois. Ostat sitten minkätyyppistä vaunua hyvänsä, tarkista, miten muunneltavuusmekanismit toimivat käytännössä ja miten istuimen asentoa nostetaan ja lasketaan.
Duo-vaunujen etu on niiden suuri makuukoppa, koska niissä ei ole erillistä makuukoppaa. Kombi-vaunujen hyvä puoli taas on niiden pienuus ja keveys verrattuna duo-tyyppisiin vaunuihin. Vaunujen työntämisessä ratkaisevaa ei ole vaunujen paino vaan sen ulkomitat; sen sijaan vaunuja nostettaessa esimerkiksi portaita paino tietenkin astuu kuvaan mukaan. Jos asut kovinkin korkealla, talossasi ei ole hissiä ja taloyhtiö ei suhtaudu suopeasti lastenvaunujen säilyttämiseen rappukäytävässä (useimmat taloyhtiöt suhtautuvat tähän ymmärtävästi, mikäli vaunu ei haittaa rappukäytävässä liikkumista), vaunujen paino on tärkeä valintakriteeri.
Työntöaisa
Työntöasian korkeutta voi säätää sen mukaan, minkä mittainen ihminen vaunuja työntää. Teleskooppityyppinen työntöaisa on kätevä, mutta vie esimerkeiksi busseissa suhteellisen paljon tilaa. Yleensä kombi-vaunuissa vaunujen työntö- ja istumasuuntaa voi kääntää aisasta; duo-vaunuissa taas se tapahtuu kääntämällä koko koriosaa. Tarkista, miten mekanismi toimii. Erityisen tärkeää on tarkistaa, kuinka suuri työntöaisan horisontaalinen etäisyys on taka-akseliin: tämä tarkoittaa sitä, että kun koetyönnät vaunuja, jalkasi eivät saa osua akseliin. Jos työntäjiä on useampi kuin yksi, pisimmänkin työntäjän pitää pystyä kävelemään normaalisti työntäessään lastenvaunuja. Vaikka olen vain noin 180-senttinen, eli isäksi tulevien mediaanipituinen, en kykene kävelemään kunnolla Emmaljunga-vaunujen kanssa.
Turvavyöt
En aikaisemmin tiennyt, että lastenvaunut on varustettu turvavöillä, mutta nyt tiedän. Turvavöistä kannattaa tarkistaa se, ovatko ne kiinteästi kiinni istuinosassa vai ovatko ne irralliset. Lisäksi kannattaa ostaa sellainen makuupussi, johon turvavyön pystyy kiinnittämään. Yleensä makuupussien selkäpuolella on reiät, joista turvavyön hihnat voi pujottaa; näin on ainakin vaunujvalmistajien omissa makuupusseissa.
Renkaat ja pyörät
Ainakin Norjassa muotia ovat tällä hetkellä kolmepyöräiset vaunut. Ne ovat sporttisia, kevyitä ja ketteriä liikutella ja kääntää, mutta kiikkeriä. Kumipyörät liikkuvat muovipyöriä jouhevammin, mutta niitä pitää pumpata ja niitä voi joutua paikkaamaankin. Vaunuja ostettaessa kannattaa tarkistaa, voiko yhden pyörän hajotessa uusia vain yhden vai joutuuko uusimaan samalla kaikki pyörät (ei mikään vähäinen kulunki!)
Lisävarusteet
Kuuluuko vaunuihin vakiovarusteina esimerkiksi sadekatos, hyttysverkko, makuupussi, kassi tai turvavyöt? Jos ei kuulu, varmista, onko vaunuihin yhteensopivia varusteita saatavilla ja muista lisätä välttämättömäksi katsomiesi lisävarusteiden hinta vaunun kokonaishintaan. Niin sanottujen "pakollisten" lisävarusteiden hankinta voi nostaa vaunujen hankintahintaa tuntuvasti, ja myyjien tulkinta tästä "pakollisuudesta" on siitä avarimmasta päästä. Lisävarusteiden ei välttämättä tarvitse olla vaunuvalmistajan omia valmisteita, vaan halvemmallakin voi päästä. Tarkista kuitenkin, että varusteet voi kiinnittää vaunuihin ja että ne ovat sopivan kokoisia.
Kuomu
Vaunun "katos". Tarkista, miten sen saa nostettua ja laskettua, kuinka alas sen voi vetää, kuinka paljon se suojaa sateelta ja suojaako se mahdollisilta törmäyksiltä (kuomun alaosassa tulisi olla jonkinlainen kovike)
Kangasosat, kuosi
Vaunukankaan tulisi suojata ainakin normaalilta sateelta; lisäksi väriä valitessa kannattaa olla käytännöllinen. Musta on kesällä kuuma ja kovin vaaleat värit taas pohjoismaisessa loskassa helposti likaantumisensa paljastavina epäkäytännöllisiä. Vaikka ei haluaisikaan uusintaa vallitsevaa tyttö-poika-sukupuolivärikoodistoa, kannattaa välttää pinkkien vaunujen ostamista, sillä se vetää kääkättäviä tätejä puoleensa, julistaen koko maailmalle, että täältä tulee tyttö. Etenkin jos on vähänkään epävarma tulevan sukupolven sukupuolesta, kannattaa hankkia neutraalin värinen vaunu, esimerkiksi harmaa, ruskea tai tummanvihreä.
Kokoaminen ja purkaminen
Miten pieneksi vaunut saa taitettua? Tämä on tärkeää, jotta vaunut saa mahdutettua esimerkiksi auton tavarasäiliöön tai lentokoneen ruumaan. Kokeile taittaa vaunut kokoon ja koota ne kertaalleen jo liikkeessä, jotta näet, kuinka niiden mekanismi toimii.
Vaunukoppa, istuinosa
Ota mittanauha mukaan vaunukauppaan. Mittaa vaunujen makuukopan pituus ja leveys; pituus voi vaihdella suunnilleen 70 sentistä noin 85 senttiin. Kopan tulisi olla ainakin 75 senttiä pitkä, jotta pitkäkin lapsi mahtuu sinne makaamaan ensimmäiset puolisen vuotta, minkä jälkeen tilastollisen lapsen on jo syytä nousta istumaan. Kopan leveys on yleensä joko vähän alle tai vähän yli 30 senttiä. Makuukoppa voi olla ulkoa joko pehmeä tai kova; sisältä se on aina pehmustettu. Mikään järkiseikka ei puhu pehmeän makuukopan puolesta, sillä pehmeä makuukoppa ei suojaa mahdollisilta törmäyksiltä ja se on turvamääräysten vastainen. Kovan makuukopan voi sitäpaitsi kiinnittää taksin turvavöihin suoraan.
Makuukoppa on vaunujen valinnassa yksi tärkeimpiä elementtejä: kuinka helppoa sitä on kantaa ja kuinka hyvin se pysyy vaunujen sisällä. Jos sitä kantaa paljon ilman että koko vaunuja tarvitsee ottaa mukaan, sen on oltava kompaktin kokoinen ja ainakin reunoiltaan kovitettu, ulkoiset mittansa ja muotonsa pitävä. Tee koe, kuinka helppoa makuukoppaa on kantaa; pitkän makuukopan hankaluutena on juuri sen hankala kannettavuus. Norjalaisissa Simo-vaunuissa on markkinoiden suurin makuukoppa. Tarkista lisäksi, kuinka hyvin makuukoppa pysyy vaunukorin sisällä, ettei se esimerkiksi liu'u vaunuista ulos jos bussi äkkijarruttaa.
Tavarakori
Sijaitsee vaunun pyörien päällä. Kysy, kuinka paljon se kestää kuormaa ja tarkista, miten se on konstruoitu. Monissa vaunuissa tavara"kori" on varsin hento kangasviritelmä, jolloin sinne ei kannata kuormata esimerkiksi olutkoria eikä muutoinkaan, jos haluaa välttaa paheksuvia ja moralisoivia katseita.
Jarrut
Vaunuissa on jalkajarrut, yleensä molemmissa akseleissa. Vaikuttavatko jarrut tukevilta mutta kuitenkin helppokäyttöisiltä? TÄRKEÄÄ: Muista aina tarkistaa, että ainakin toiset jarrut ovat lukittuina asettaessasi lasta vaunuihin; muuten vaunu jatkaa matkaansa ilman matkustajaa tai ainakin työntäjää.
Heijastimet
Onko vaunussa kiinteitä heijastimia joka puolella ja kuomussa? Jos ei ole, hanki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)