Mistä saa autottomia tai ainakin hymyttömiä mokkasiineja?

Poikani jalat kasvoivat ulos Nalle Puh-mokkasiineistaan, ja tarvitaankin uudet, jotta voimme edelleenkin harrastaa erilaisia sosiaalisia sisätiloissa harrastettavia aktiviteetteja. Kun kiertelee Oslon vaatekauppoja, koko kaupungissa on tullut vastaan yksi ainut pari sopivan koon sisätossuja. Niitä saa eräästä suositusta ketjuvaatekaupasta, ja niissä on hymyilevän Ferrari-auton kuva. Kun minä en halua sellaisia ostaa.

Voi tietenkin olla, että on kyseenalaista ja jopa vaarallista tuputtaa antropomorfisoituja autoja. Kyseenalaista se tietenkin on siksi, että jos lapselle heti pienestä alkaen esitetään auto oletusarvoisena liikennemuotona, niin hän oppii sellaisen liikennemallin, jossa ei osata kaivata pyörätelineitä ja kyseenalaistaa asunnon hintaan sisäänrakennettua parkkipaikan hintaa. Missä ovat mokkasiinit, joissa on polkupyörän tai kenkien kuva, kenties lehtonadan tai vaikka edes naamattoman auton, tai jos naama, niin irvistäisi nyt sitten edes?

Kyseenalaista hymyilevien autojen tuputtaminen on myös siksi, että on aihetta epäillä, että jos lapsi oppii pitämään autoja sielukkaina ja kaiken lisäksi hyväntahtoisina, hän saattaa saada aiheen ajatella, että kadulle sopii tuosta vain astua. Autothan ovat ystävällisiä.

Autot eivät kuitenkaan ole ystävällisiä. Ne kulkevat kahtasataa, ne ovat peltiä ja painavat tonnin. Ne tekevät ihmisistä muussia.

Jos kuitenkin sivuutamme edellä esitetyt argumentit, niin kaikkein epäilyttävintä autojen pränttäyksessä vauvojen sisäkenkiin on kuitenkin se, että tarjolla on yksi ainut kaupallinen tuote, jolla on monopoli lasten jalkoihin; se, millaista ideologiaa, elämäntapaa tai tuotetta se sattuu mainostamaan, on asiassa lähinnä pikanttinen lisä.

On tietenkin asiatonta pitää kiinni periaatteista kysymyksessä, jossa kapitalismin ja autoistumisen kritiikin kanssa vastakkaisessa vaakakupissa ovat lapsen – ja isän – hyvinvointi ja harrastuselämä. Olisi kuitenkin kiinnostavaa tietää, onko asia todellakin niin, että päiväkotien 1-3 –vuotiaiden ryhmissä näitä Ferrari-tossuja on niin paljon, että Muhammedilla, Simeonilla, Knut Torella ja Goranilla vaihtuvat päivittäin jalkineensa keskenään. Olisi myös kiinnostavaa tietää, mistä saisi kokemusperäistä, puolueetonta vertailutietoa lasten mokkasiinimarkkinoista.