Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

27.6.2012

Muistojeni Istanbul



Moni länsimaalainen Istanbulin-kävijä, joka on erehtynyt luulemaan itseään matkakirjailijaksi ja osaavansa sanoa jotain yleispätevää Istanbulista, sen historiasta, asemasta lännen ja idän, Euroopan ja Aasian, historian ja nykyaikaisuuden välissä, on jo kirjoittanut niin paljon Istanbulin palatseista ja moskeijoista, että minä jätän sen väliin. Kirjoitan mieluummin ystävällisistä ihmisistä, kissoista, baklavasta, rukouskutsuista, matoista, kalasta, kebabista, Bosporin laivoista, ratikoista, taskuparkkeeratuista autoista, pullovedestä, aamiaisista, fetsi- ja rinkelikauppiaista, omenateestä tulppaanilaseissa ja pojista Galatasaray- ja Fenerbahce-paidoissa.



Toki kävin katsomassa suuren osan niistä pakollisista turistinähtävyyksistä: Topkapin palatsi, Sininen moskeija, Suleimanin moskeija, Suuri Basaari, Maustebasaari. Ja olihan se mahtavaa nähdä ilmielävänä Hagia Sofia, jonka piirsin mallista 9-vuotiaana. Mieleeni jäivät kuitenkin yhtä lailla ystävälliset ihmiset ravintoloissa, meitä ensimmäisenä iltana hotellin etsimisessä auttanut Ali-poika, pesijät hamameissa, kissat ja makuelämykset.



Suosittelen kaikille mahdollisimman kunnollisen kartan hankkimista. Koska tarpeeksi kunnollista karttaa, jossa näkyisi jok'ikinen pieni kuja, ei voi näin valtavasta, sokkeloisesta ja luonnollisesti kasvaneesta kaupungista tehdä, kannattaa tarkistaa ja panna mieleen visuaaliset maamerkit, jotta löytää takaisin hotellillensa. Jos kuitenkin sattuisi eksymään, ihmiset ovat hyvin avuliaita ja luotettavia. Istanbul on turvallinen suurkaupunki, paljon turvallisempi kuin esimerkiksi Pariisi. Tosin ei ehkä kannata vastata teekutsuun kadulla jos ei ole varaa ostaa turkkilaista mattoa...



Jalkapallo erottaa tai yhdistää, joka tapauksessa se antaa puheenaiheita. Kun sonnustaudut paikallisen jalkapallojoukkueen - Galatasarayn, Fenerbahcen tai Besiktasin - väreihin, paikalliset taatusti juttelevat sinulle. Jotkut voivat heittää hyväntahtoista herjaakin, toiset taas huutelevat hyväksyvästi. Vihollisuuksia on kuitenkin liioiteltu, sillä kyllä eri joukkueiden paitoihin sonnustautuneita poikia näkee pelailevan keskenään kaikessa ystävyydessä. 



Istanbulissa ei taatusti kuole nälkään. Ruokailemisesta voi ja kannattaa nauttia, vaikka toki nuuka matkailija voi säästää pitkän pennin suosimalla katukeittiöitä. Alla muutama hyväksi koettu ravintola ja muutama muu vinkki:

http://altinkuparestaurant.com/en/Gallery.aspx

Altin Kupan kebabit olivat parasta tähänastisessa elämässäni syömääni, etenkin munakoisovarras. En enää halua syödä pohjoismaisia kebabeja. Sijaitsee aivan bysanttilaisen vesisäiliö Yerebatan Sarnicin vieressä, sen takaa alkavalla ravintolakadulla:

http://www.tripadvisor.co.uk/Restaurant_Review-g293974-d1816714-Reviews-Bodrum_Cafe_Restaurant-Istanbul.html

Bodrumista tuli kantapaikkani, ei vähiten siksi, että terassilla oli mahdollista katsoa jalkapalloa. Viimeisenä iltana henkilökunta pyysi meitä mukaan kanssaan pelaamaan jalkapalloa Marmaranmerelle ja kun teimme lähtöä hotelliimme, he mukavana eleenä viittoilivat meidät ottamaan tequilat ravintolan laskuun. Bodrum sijaitsee samalla ravintolakadulla kuin Altin Kupakin.



http://www.tripadvisor.com/Restaurant_Review-g293974-d740272-Reviews-Tarihi_Cesme_Restaurant-Istanbul.html

Cesme oli aamiaisravintolamme hieman hotelliltamme Velodromin suuntaan, Kadirga Limani-kadulla. Cesmen henkilökunta osasi hyvin englantia, aamiaistarjotin oli runsas ja ravintolan musta kissa kävi viihdyttämässä vieraita.



http://www.tripadvisor.com/Restaurant_Review-g293974-d2426143-Reviews-Stone_House_Restaurant_Cafe-Istanbul.html

Stone Housen kala oli suussasulavaa ja vesipiippu tarjosi täyteläiset jälkilöylyt. Henkilökunnan sanoin: "sir, you are a good smoker". Mikäli se nyt mikään meriitti on.



http://www.cinilihamam.com/

Cinili Hamamin kylpylä Aasian puolella Üsküdarissa tarjosi autenttisen, saippuaisen elämyksen 35 liiralla eli noin 15 eurolla. Henkilökunta ei paljoa englantia osaa mutta oli hyvin avuliasta.



http://www.yerebatan.com/

Koko matkan ehkä omaperäisin nähtävyys, Bysantin aikainen vesisäiliö. Siellä on aivan maaginen tunnelma.



http://en.wikipedia.org/wiki/G%C3%BClhane_Park

Gülhane Parkin puisto tarjosi varjoisen ja suojaisen lepo- ja piknikpaikan matkailijalle.





http://www.emirhaninn.com/


Huoneistohotellimme Sultanahmetissa. Halvahko, siisti ja rauhallinen.

Istanbulille eivät mitkään kuvat tai sanat tee oikeutta siinä mielessä että ne mitenkään kykenisivät kuvaamaan sen rikkaudesta edes yhtä aspektia elävästi. Istanbul on näkymiä, ihmisiä, maisemia, ääniä, tuoksuja. Istanbul kannattaa kokea, ja se ei tyhjene yhteen reissuun. Palanen minusta jäi sinne, odottamaan seuraavaa tapaamista.


1 kommentti:

Michael Perukangas kirjoitti...

Toimituksen huomautus: lentokentälle pääsemistä ei kannata jättää Airport Shuttle-pikkubussien varaan. Tilaamamme sellainen ei koskaan tullut, joten jouduimme turvautumaan taksiin. Ei sekään sentään paljoa maksa, 15 ja 20 euron väliltä.