Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

1.7.2012

Suomalaisurheilijan oikeus äidinkieleensä

Suomalaiset urheilutoimittajat ovat kielitaidottomia. Tai kyllä he siis englantia puhuvat, paremmin kuin entinen suomalainen rallikuski. Osaavathan he kysyä ulkomaalaisilta urheilijoiltakin samat kysymykset, aina, ulkomaaksi. Englanniksi. Onneksi sentään useimmat ulkomaalaiset urheilijat osaavat ulkomaata, tietävät paikkansa, keitä he ovat. Saavat ilmaista itsensä omalla kielellään, ulkomaaksi.

Tätä samaa oikeutta ei ole suomalaisilla edustusurheilijoilla. Pettyneellä suomalaiskeihäänheittäjällä sentään on oikeus ilmaista olevansa huono omalla kielellään, suomeksi. Pitkämäki. Hän sentään puhuu, jopa ulkomaata. Ei murise kuten Rädyn Seppo. Suurin osa suomalaiskeihäreistä ei tarvitse äidinkieltään kun eivät käytä sitä. Jonatan Åstrandille ja Sandra Erikssonille tätä oikeutta ei suoda, vaikenemista omalla kielellään. Osaavat sentään sanoa että repikää tuo paskarata. Suomeksi kiroaminen on niin tehokasta että sen osaavat ruotsalaisetkin, eikun siis suomalaiset, ne, jotka puhuvat ulkomaata äidinkielenään. Paitsi että ruotsi ei ole ulkomaata. Se on toinen kotimainen kieli. Urheilutoimittajat eivät ole tainneet suorittaa oppivelvollisuutta?


Ei kommentteja: