Epävarmuuden työmarkkinoilla tärkeintä ei ole jonkin - melkein minkä tahansa - tarkkarajaisesti määriteltävän ammattitaidon hallinta, vaan kyky jatkuvaan oppimiseen. Vielä tärkeämpää kuitenkin on se, että ihmisellä on oikeat arvot, että hän toisin sanoen on arvo-osaaja. Mitä tähän sitten kuuluu?
Arvo-osaamisen kynnysedellytyksenä on oikea asenne. Oikea asenne on vastuullisuutta, joustavuutta ja kyseenalaistamattomuutta. Vastuullinen arvo-osaaja ymmärtää, että vaikka maailma pärjäisi aivan hyvin ilman häntä, hän toimii ikään kuin hän pyrkisi aktiivisesti unohtamaan tämän. Arvo-osaajan on kyettävä jatkuvaan poisoppimiseen: vanhojen käytäntöjen, vanhojen asenteiden ja koulussa opitun poisoppimiseen. Jos arvo-osaaja on oppinut korkeakoulussa kyseenalaistamaan kaiken, tämä kyseenalaistaminenkin pitää oppia kyseenalaistamaan. Näin siis ainakin työelämässä. Jos työnantaja kehottaa kyseenalaistamaan, ainakin tämä tulee kyseenalaistaa.
Arvo-osaajan ammattitaidon substanssin ydinosaamisalueen keskiössä ovat mittaaminen, prosessikuvaus, arviointi ja suunnittelu. Arvo-osaaja tietää, miten muotoillaan toiselle arvo-osaajalle lähetettävä projektihakemus siten, että arvo-osaaja saa taas vähäksi aikaa makkaraa leivän päälle, piirtää tekemisistään sellaiset kaaviot että ministeritkin ne ymmärtävät, tuotteistaa työnsä jonkin tunnistettavissa olevan laatujärjestelmän standardien mukaiseksi niin että kuka tahansa lukutaitoinen ja näkökykyinen osaa ne arvioida; tästä huolimatta hänen on kuitenkin vielä toimitettava henkisenä testamenttinaan loppuraportti.
Tärkeintä on siis lopultakin eksplikointikyky: tärkeintä on, että osaa näyttää tehneensä tulosta esittämiensä tuloskriteerien mukaan. Arvo-osaaja osaa siis eristää itsensä tyhjiöön omissa toimintaympäristöissään, hän osaa osoittaa, mikä on hänen toimintansa tuoma lisäarvo sellaisessa kuvitteellisessa laboratoriomaailmassa, joka olisi ollut ilman hänen panostaan. Tähän roolileikkiin kuuluu oleellisesti, että osaa osoittaa osaavansa käyttää sen alan jargondiskurssia, mistä kulloinkin on kyse.
Arvo-osaajan pitää myös ottaa karkaavien arvojen kiinniottoyritys vakavasti, silloinkin pannaan arvolle sellaisia asioita, joita ei aikaisemmin oltu arvolle pantu kun Viinanen oli valtionvarainministerinä. Tähän ajatukseen kuuluu, että asioita kullataan, niitä naamioidaan arvokkaamman näköiseksi. Työntekijät ovat human resources, oppilas on oppija, linjatuomari on avustava erotuomari, siivoustyönjohtaja on palveluohjaaja, hakkerointi on sisällöntuotantoa, vapaa ja idealistinen kansalaishäröily voimaannuttaa, potilas on asiakas ja kansalainen on kuluttaja.
Tärkein arvo-osaajan pääoma on kuitenkin elämän todellisen arvojärjestyksen ymmärtäminen: sen erottelukyky, mikä on elämässä pysyvää ja kestävää ja mikä vähemmän pysyvää ja vähemmän kestävää. Todellista arvo-osaamista on sen ymmärtäminen, mikä ei missään olosuhteissa ole arvollepantavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti