Norjalainen jouluateria

Norjalainen joululihapannu. Etualalla pinnekjøtt, keskellä Vossakorv ja takana medisterkake.

NORJALAINEN JOULUATERIA

Norjalainen jouluateria koostuu kahdesta välttämättömästä pahasta: pinnekjøttistä ja joululautasesta. Lisäksi voi syödä, eli "spise" meilläkin tuttua lipeäkalaa. Koska kaikkia norjalaisen jouluaterian ainesosia ei voi ostaa suomalaisista ruokakaupoista, helsinkiläinen tapaa mennä etsimään erikoisaineksia Stockmannilta. Koska oletettavasti kaikkia aineksia ei saa sieltäkään, seuraavaksi on luvassa tarkempi kuvaus siitä, mitä nämä tarkoittavat, ja miten nämä aterian osat voi koostaa Suomesta saatavilla elintarvikkeilla:

VAROITUS: NORJALAINEN JOULUATERIA EI SOVELLU KASVISSYÖJILLE!

PINNEKJøTT ELI TIKKULIHA

Pinnekjøtt, eli suomeksi "tikkuliha" voi kuulostaa leikkiruoalta, mutta kyse on lyhyesti suolatuista ja kuivatuista lampaanluista, joita liotetaan vedessä n. vuorokauden. Tämän jälkeen suuren kasarin pohjalle kootaan limittäin sijoitetuista "pinneistä" eli puutikuista alusta, eräänlainen haudutusritilä, ja kasariin laitetaan vettä sen verran, että päällimmäinen tikkukerros ei aivan peity. Tikkuaineksia voi mennä itse repimään esimerkiksi Keskuspuiston puista - jos eivät viranomaiset tai Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -kansalaisliike huomaa - koska Suomessa ei myytäne valmiita tikkuja avuttomille tai metsättömille.

Tikkulihan annetaan hautua kasarissa miedolla lämmöllä n. 2-3 tuntia, kunnes liha on niin kypsää, että se irtoaa luista käytännössä itsestään. Nimestään huolimatta, tikkuliha ei ole lasten ruokaa. Lampaanlihalla on omanlaisensa maku, puhumattakaan tuoksusta, ja sitä ei suositella heikkohermoisille, etenkin kun tässä tapauksessa lampaanlihan luonnollista aromia vahvistetaan vain suolalla, pippurilla ja muskottipähkinällä. Lampaanlihan makua pehmentämään suositellaan valkoista kastiketta; perinteinen suomalainen sipulikastike kelpaa mainiosti.

Tikkulihan kerakkeiksi suositellaan keitettyjä manteliperunoita, lanttulaatikkoa ja Vossakorv -nimistä lihamakkaraa. Tosin en ymmärrä, miksi norjalaiset kutsuvat tässä tapauksessa makkaraa nimellä korv kun se on muuten pølse, mutta kyse on siis norjalaisesta sekalihamakkarasta, jolla on ruotsalainen nimi. Vossakorvin voi hyvin korvata esimerkiksi Wilhelmillä tai Kabanossilla. Pinnekjøttin lisäkkeeksi soveltuu (toim. huom.) erityisen hyvin punakaali, jonka valmistusohje seuraa edellä ja lanttulaatikon sijasta voi käyttää mitä hyvänsä juureslaatikkoa.

JULETALLERKEN ELI JOULULAUTANEN

Joululautanen tulee koostaa medisterkakesta, joulumakkarasta, ribbestä, manteliperunoista ja ruskeasta kastikkeesta. Lisäksi suositellaan lisäkkeiksi hapankaalia ja punakaalia. Hapankaaliksi käy mainiosti Suomesta saatava hapankaali, ja punakaalin voi kokeiluhenkinen valmistaa itse, ja Suomessa Noras Hjemmelagede Rødkålin puutteessa onkin pakko.

Punakaali (1 kg) pestään, kuoritaan ja pilkotaan. Kiloa kohti raastetaan n. kolme omenaa. Kaali ja omena paistetaan suolalla (1 1/2 tl) ja kuminalla (2 tl) maustetussa voissa. Lisätään vettä tai lihafondia tai -lientä 4 desilitraa kaalikiloa kohti. Keitetään tunti ja/tai kunnes kaali on pehmentynyt. Maustetaan vielä suolalla, pippurilla ja appelsiinimehulla maun mukaan.

Medisterkaket ovat porsaanlihasta tehtyjä suurehkoja vaaleita lihapyöryköitä, joiden maku muistuttaa siskonmakkaraa. Nimensä mukaisesti, niissä on paljon ihraa, eli "isteriä". Joulumakkaroiksi käyvät mitkä hyvänsä omat suosikkimakkarat, kuten esimerkiksi nakit, jotka paistetaan esimerkiksi medisterkakeja esittävien makkaroiden, kuten siskonmakkaroiden, ryynimakkaroiden - tai nakkien - kera rasvassa 10-15 minuuttia. Samassa huonon lihan sinfoniassa paistetaan ribbe, joka on - aivan oikein arvattu - kylkeä, eli huonoa kinkkua, jossa on mukana läskiä, rustoa ja muita sellaisia osia, joita tavataan jauhaa esimerkiksi jauhelihaan tai koiranruokaan. Ribben voi korvata kinkulla, ja kannattaa.

Mahdollisia tarjouksia suomalaisten lihatuotteiden mainossopimuksiksi voi lähettää kirjoittajalle.

GUD JUL!

Metsän joulurauha Keskuspuistossa 23.12. kello 18

Kuva: Juha Jakonen

Jo perinteeksi muodostunut 3. Metsän joulurauhan julistaminen Keskuspuistossa sunnuntaina 23.12 kello 18-19 Urheilukadun päässä Lääkärinkadun kulmassa. Järjestäjinä kansalaisliike Ei enää palaakaan Keskuspuistosta ja Meilahden seurakunta. Kirkkoherra Hannu Ronimus puhuu ja Kannelkuoro virittää joululauluilla joulun tunnelmaan. Tarjolla mehua ja pipareita. Vapaa pääsy.

Mielipiteeni Mustavuoren kaavasuunnitelmasta

Ohessa Helsingin Kaupunkisuunnitteluvirastossa kirjattu mielipiteeni nk. "Pohjois-Vuosaaren" eli Mustavuoren kaavasuunnitelmasta.

Vastustan ns. Pohjois-Vuosaaren, eli Mustavuoren kaavasuunnitelmaa, koska Mustavuoren alue, joka alkaa juuri Pohjois-Vuosaaresta, jatkuen nykyisen Vantaan puolelle Västerkullan kiilan kautta yhtenäisenä ekologisena käytävänä Sipoonkorpeen, on Helsingin itäinen vastine Keskuspuistolle. Se on paitsi Itä-Helsingin tärkein seudullinen virkistysalue, myös luontoarvoiltaan huomattavaksi tunnustettu: se on paitsi Natura-alue, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Helsy ry:n mukaan Mustavuoren kallioalue on Helsingin merkittävin kallioalue, jolla on myös valtakunnallista merkitystä. Suomen Ympäristökeskus on todennut Mustavuoren kallioalueen arvokkaaksi sekä biologisesti että maiseman suojelun kannalta.

Vetoomuksen alueen säilyttämisen puolesta on allekirjoittanut noin 4500 asukasta. Lisäksi lausunnot alueen luontoarvojen tärkeydestä ovat antaneet Pro Mustavuori-liike, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri, Vuosaaren Asukastoimikunta, Vuosaari-Seura ry, Vuosaari-Säätiö rs, Helsingin Luonnonsuojeluyhdistys ry, Luonto-Liitto ry, Vasemmistoliiton Vuosaaren osasto ry ja Vuosaaren Vihreät ry. Kaavasuunnitelmasta kiinni pitäminen osoittaisi, että asukkaiden, alueen kansalaisjärjestöjen sekä asiantuntijatahojen mielipiteille viitattaisiin kintaalla.

Kaava-alue on syrjässä julkiselta liikenteeltä, joten se tulisi lisäämään yksityisautoilua, joka luultavimmin tulisi kulkemaan jo satamaliikenteenkin ylirasittamaa Niinisaarentietä pitkin. Lisääntyvästä liikenteestä kärsivät paitsi lähialueen asukkaat - myös uudet - ja Mustavuoren lehtometsän herkkä luonto. Mustavuori on Helsingin arvokkain lehtometsä, jossa esiintyy uhanalaisiakin lajeja, kuten ruso-, poimu- ja vuotikankäävät. Lehtolinnustoa alueella edustavat mm. harvinaiset idänuunilintu ja pikkusieppo.

Asukasmäärän lisääntyminen Natura-alueen kupeessa uhkaisi välittömästi Mustavuoren harvinaisia kasvilajeja, kuten korpihohtosammalta (Herzogiella turfacea), joka on luontodirektiivin liitteen II laji. Mustavuori lienee lajin ainoa säilynyt esiintymispaikka Helsingissä. Lisääntyvä asutus lisäisi alueen luonnon kuormitusta ja kuluttaisi herkän kallioalueen maaperää.

Mustavuoren kallioalueen takana kulkee liikuntaviraston ylläpitämä lenkkipolku- ja latuverkosto, jossa ulkoilee vuosittain vähintään 53 000 asukasta, joista huomattava osa tulee Vuosaaren ja sen välittömän lähialueen ulkopuolelta. Alue on tärkein seudullinen virkistysalue muun muassa vuosaarelaisille, mellunkyläläisille, vartiokyläläisille, vesalalaisille, länsimäkeläisille ja rajakyläläisille, mutta sinne tullaan kauempaakin ihailemaan sen upeaa luontoa ja historiallisia kohteita.

Kaupunkisuunnitteluviraston rakentamissuunnitelmat nakertaisivat Mustavuoren aluetta eteläpäästä ja poistaisivat suositun seudullisen ulkoilualueen asukkaitten käytöstä. Rakentamisalueella on myös suojeltuja muinaismuistokohteita, kuten tykkiteitä, jonka kaltaisia Museovirasto on muualla rauhoittanut ja pohjavesialue. Rakentamisen vaikutus pohjaveteen ulottuu välitöntä lähialuetta pidemmälle.

Alueen kaavoituksessa ei myöskään olla noudatettu Maankäyttö- ja rakennuslain henkeä. Maankäyttö- ja rakennuslain tarkoituksena oli taata asukkaille ja muille asianosaisiksi katsotuille lakisääteinen oikeus vaikuttaa kaavoitukseen, mutta käytännössä Helsingin kaupunki pyrkii vaikeuttamaan vaikuttamista, nimetessään kaavatilaisuudet yleisiksi keskustelutilaisuuksiksi alueen tulevaisuudennäkymistä. Maankäyttö- ja rakennuslain lisäksi kaavoitusprosessissa laiminlyödään perustuslain 2.pykälä, jossa ”kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen”.

Samalla rikotaan maankäyttö -ja rakennuslain 54§:ä, jonka mukaan ”Asemakaavalla ei saa aiheuttaa kenenkään elinympäristön laadun heikkenemistä”, koska Pohjois-Vuosaaren kaavaehdotus heikentäisi lähiseudun asukkaiden ulkoilumahdollisuuksia sekä lähiluontoa. Lisäksi rikotaan MRL:n 5§:ä, jonka mukaan ”rakennuksen rakentamisen...tulee soveltua ympäröivän alueen yleisesti noudatettuun rakennustapaan...rakennusten tulee muodostaa kaupunkikuvaltaan sopusuhtainen ja alueen luonnonvarat huomioon ottava kokonaisuus”. Lähialue on kerrostalovaltaista, ja on vaikea nähdä, miten alueelle suunniteltu pientalorakentaminen sopisi alueen muuhun rakennuskantaan.

Edellämainittuihin seikkoihin vedoten - sisältöseikoista mainittakoon alueen arvokas luonto ja sen merkitys seudullisena virkistysalueena sekä menettelytapaseikoista salaileva, MRL:n ja Suomen perustuslain vastainen kaavoitusprosessi - vastustan Pohjois-Vuosaaren kaavasuunnitelmaa sen kaikissa muodoissaan.

Valtiotieteiden maisteri, kaupunkitutkimuksen jatko-opiskelija
Michael Perukangas
Kannelmäki/Oslo

Horisontin valokuvauskilpailu on ratkennut

Kivirykelmä Malminkartanon hevoshaasta yliopiston puutarhapalstoille vievän polun varressa. Kuva ei ollut mukana valokuvauskilpailussa.

Keväällä 2007 Kumppanuustalo Horisontissa, Malminkartanossa pidettiin www-työpaja, jonka tarkoituksena oli tuottaa aineistoa Malminkartanon kaupunginosan omalle kotisivulle. Pian kuitenkin huomattiin, että idea tyssää siihen, ettei alueelta ole kuvamateriaalia. Kuvamateriaalin puute ei kuitenkaan koske ainoastaan Malminkartanoa, vaan muutoinkin paikallisen historian säilymiseksi ja paikallisiin tiedotustarpeisiin on saatavilla puutteellisesti kuvia. Idea valokuvauskilpailusta alkoi hautua.

Loppukeväästä ideaa haudutteli kanssani kuvataiteilija, valokuvaaja Kari Konttinen. Päätimme sisällyttää kilpailuun koko Kaarelan alueen, eli Malminkartanon lisäksi Kannelmäen, Hakuninmaan ja Kannelmäen siten, että kilpailualueen rajoina olisivat suunnilleen Kehä ykkönen etelässä, Vantaan raja pohjoisessa, Vihdintie lännessä ja Keskuspuisto idässä.

Kilpailuun "Malminkartano-Kaarela - miljöö, maisema ja tapahtumat" lähti kumppanuustalo Horisontin lisäksi mukaan järjestelytahoiksi paikallislehti Tanotorvi, valokuvausliike Top Shot, kulttuuriyhdistys Perspektiivi ja Kanneltalo, joka pitää kilpailun parhaista töistä näyttelyn.

Kilpailuun osallistui neljätoista kuvaajaa ja kuvien korkean tason ja suuren määrän vuoksi palkittiin yksittäisten kuvien sijasta kolme parhaimman kuvakokoelman esittänyttä kuvaajaa.

Voiton vei Olavi Palokangas, toiseksi sijoittui Asta Pajari ja kolmanneksi tuli Teemu Saloriutta. Lisäksi raati tahtoi antaa kunniamaininnan Eva Packalénille Malminkartanonhuippua esittävälle kuvalle. Kuvassa Malminkartanonhuippu eli jätemäki vertautuu Fuji-vuoreen, ja syksyn väreihin pukeutuneet puut, jotka reunustavat Jäte-jamaa, muistuttavat kirsikkapuita.

Allekirjoita vetoomus: itsenäisyys vammaisille!

Oikeus itsenäiseen, muiden vapaaehtoisesta hyväntahtoisuudesta riippumattomaan elämään on perusihmisoikeus. Klikkaamalla otsikkoa voit allekirjoittaa vetoomuksen, jossa vaaditaan vaikeavammaisille henkilökohtaista avustajaa.

Lisäksi asian puolesta järjestetään hiljainen tukimielenosoitus itsenäisyyspäivänä 6.12.2007 klo 11.00-12.00 Helsingin Senaatintorilla, Unioninkadun puolella.

Michael Perukangas på norska

Jeg er en 36-årig sociolog som har flyttat til Oslo p g a familjorsakerna. Jeg har mye erfaring i offentlig forvaltning, forskning, kultur og utdanning. Jeg har begynnt doktoravhandlingen min om byparkene og byskogene og forskjellige, tilmed konflikterende fortolkningar om deres betydning. I jobbet mitt har jeg studert meg Markas og Osloparkenes historia; i tillegg vil jeg konsentrere meg i Helsingfors sentralparken og New York sentralparken.

Jag har lang erfaring fra borgerorganisasjoner, spesielt miljøvernorganisasjoner. Jeg har startet en lokal interesseorganisasjon at verne Helsingfors sentralpark og har varit med i Helsingfors byskogsbevegelse som har målet sitt at verne byskogene i Helsingfors for almänt bruk. Jeg er også en aktiv medlem i det Finska grøna partiet og dets Grønarealarbeidsgrupp og trafikarbeidsgrupp, med målsettingen at produsere informasjon før offentlige besluttet og at forberede de Grønas uttalelser om grøna områden, friluftsliv og trafik, særligt kollektivtransport.

I siste jobbet mitt realiserede jeg miljø - og gjenvinningsprosjekt i nærområden i nettverket med lokale skolor, dagheimer og bibliotek. Jobbet var selvstendigt prosjektarbeid med budsjettansvar. Jeg har også erfaring som ansvarlig prosjektkoordinator i internasjonelle prosjekt som er finansierede av EU. Jeg lær meg lett nye saker, har en kritisk og kreativ innstilling og er flytende meg menskene og kan skape nye nettverk men er også kapabel at jobba selvstendigt.

Maaria Haikarainen HeVi:n toiminnanjohtajaksi

Helsingin vihreän piiriyhdistyksen hallitus valitsi kokouksessaan 29.11. piiriyhdistyksen uudeksi toiminnanjohtajaksi Maaria Haikaraisen.

Haikarainen on 30-vuotias ympäristötieteilijä, joka toimii tällä hetkellä vihtiläisen kansanedustajan Merikukka Forsiuksen avustajana eduskunnassa. Aiemmin hän on ollut aktiivisesti mukana muun muassa HYYn Vihreiden toiminnassa.

Maaria Haikarainen aloittaa varsinaisen työnsä Hevissä vuodenvaihteessa.

Tiedotteen voi lukea myös klikkaamalla otsikkoa.

Lähde: Helsingin Vihreät