Otsikko on tarkoituksellista hämäystä. Oman, ei muutenkaan niin laaja-alaisen musiikkimakuni kulmakivi ovat pitkät, romanttiset sinfoniat, jota tapaan luonnehtia yleisnimityksellä "vanhempi saksalainen torvimusiikki". Ja silloin puhumme raskaasta musiikista, johon verrattuna heavyn mikä hyvänsä luokka on kuin ohi puhallettu höyhen. Tässä kategoriassa Beethoven ja Brahms edustavat kevyttä musiikkia - eivät toki merkitykseltään mutta soivalta asultaan, eli valooriltään - ja Bruckner ja Mahler ovat raskasmetallia. Eli, Beethoven on musiikkimakuni hopeaa ja Mahler kultaa, painoltaan, ei välttämättä painoarvoltaan.
Olen syvästi tunteikas ihminen. Se ei tarkoita samaa kuin nyyhkyromantillisuus, vaan sitä, että arvostan asioita, jotka saavat elämään, antavat väriä, syvyyttä ja merkitystä elämään. En arvosta niin paljon keskinkertaisuutta, latteutta, kertakäyttöisyyttä, pinnallisuutta. Arvostan asioita, jotka sykähdyttävät, joissa on merkitystä, jotka ovat kaikkea muuta kuin laaksoa ja kukkulaa. En usko, että taide voi sinänsä simuloida elämää, mutta uskon musiikin voivan olla elämän analogia.
Arvostan musiikkia, jossa on tasoja, värejä ja syvyyttä. Vanhemmalla saksalaisella torvimusiikilla ei tietenkään ole näihin attribuutteihin yksinoikeus, mutta itselleni ne kantavat maailmankaikkeuden kestävimpiä arvoja, viis siitä, ovatko maallisia tai maattomia.
Jotkut haluavat vahvistaa omia tunnetilojaan valitsemalla musiikkinsa taktisesti. Jos he esimerkiksi ovat kepein mielin, he haluavat vahvistaa tätä soittamalla hilpeää musiikkia. Minä käytän hilpeää musiikkia ehkäisemään kulman takana väijyviä haamuja, mutta silloih kun jalat ovat tukevasti ilmassa (copyright by Relander & Nevanlinna), juurrutan itseni suurannoksella Mahleria tai Bruckneria. Miksi? Teen sen vahvistaakseni tunnetta, että mulla menee todellakin hyvin: edes todella metafyysinen, raskas ja paikoin jopa melankolinenkin musiikki ei saa minua suistettua ahdistuksen pohjavirtaan. Päinvastoin. Oikein hyvillä mielin voin näyttää sellaisille kieltä ja keskisormea ja laittaa saatteeksi oikein vinon hymyn!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti