Helsingin ruuhkat ovat kaikkien asia

Työmatkasukkuloin päivittäin Porvoosta Sörnäisiin Porvoon moottoritietä kulkevalla bussilla. Olen kuukaudessa kehittänyt logistiikan huippuunsa: ensimmäisenä aamuna kuljetin fillarin mukanani bussissa, ja jäin pois Vallilan ammattikoulun pysäkillä. Viikon poljettuani idyllisen puu-Vallilan läpi aamuin iltapäivin, ymmärsin, että joku tässä mättää. Sturenkatu. Ruuhka-aikana liikenne mataa Sturenkatua tuskin kävelyvauhtia.



Keksin kokeilla seuraavana maanantaina jäädä pois kyydistä Kumpulan kampuksen pysäkiltä. Siitä kävelen vartissa tai polkaisen viidessä minuutissa loppumatkan. Olen perillä ennen kuin olisin jäänyt pois Vallilan amiksen pysäkiltä.

Junayhteyttä odotellessa, moottoritiebussi toimii aika hyvin. Nopeimmillaan matka Porvoon bussiasemalta Kumpulan kampukselle joutuu 33 minuutissa, hitaimmillaan 42. Ainoa kriittinen kohta matkalla on silloin kun Porvoon moottoritieltä käännytään Lahden moottoritielle, joka ei oikein vedä kun yhtäkkiä kahdesta moottoritiestä onkin tullut yksi. No, onneksi tätä kestää vain 1,6 km ennen kuin Suomen liikennöidyin väylä eli Kehä ykkönen imaisee osan liikennevirrasta. Loppumatka tuleekin heittämällä.

Vielä ollessani helsinkiläinen, vastustin kaikkia uusia liikenneväyliä. Nyt en enää tiedä. Esimerkiksi Itä-Pasila, jossa on hyvin paljon työpaikkoja, on porvoolaiselle motissa: pitää suostua köröttelemään Sturenkatua edes ensimmäiselle, Hattulantien pysäkille ja sitten vaihtaa vielä seiskan ratikkaan. Ellei sitten satu olemaan isää, jonka siirtolamökillä voi yösäilyttää fillaria. Kumpulanlaakson läpi suhauttaa Pasilaan hetkessä.

Tässähän olisi jo joukkoliikennekadun alkuaihio valmiina.



Vastustin Kumpulanlaakson halkaisevaa katua vielä ollessani helsinkiläinen, mutta jos entisen tavarajunan paikalle olisikin tullut kaivattu joukkoliikennekatu, ainakin Pasilan suuntaan pääsisi paljon jouhevammin. Ja varmaan Pasilassa on porvoolaisia töissä melkein yhtä paljon kuin Porvoossa, sitäpaitsi joukkoliikennekatu jatkuisi luontevasti Nordenskiöldinkatua Töölön ja Meilahden suuntaan. En ole niinkään varma, että bussit Kumpulanlaakson rauhaa pilaisivat sen pahemmin kuin tavarajunat ennen. Ja niitä tuli aika tiheään.

Vanha tavarajunaradan paikka näkyy kuvassa vasemmalla ylhäällä, pyörätien vasemmalla puolella.



Siitä en ole varma, mitä etenkin autopuolue Kokoomuksen hellimä keskustatunneli tekisi työmatkaruuhkille. Autoilijoiden pääsyä Helsingin keskustaan ei tarvitse helpottaa, mutta joukkoliikenteen pitää. En ole enää niin varma, vastustaisinko Keskustatunneliakaan, mikäli sille löytyisi maksaja. Helsingille se on liian kallis.

Työmatkaruuhkassa istuminen on hukkaan heitettyä aikaa tuloksen tekemisestä. Ok, toki bussissa voi lukea tai vaikka valmistella jotakin muistiota jos on tarpeeksi pieni kannettava tietokone. Mutta on se aika pois myös itsensä hoitamiselta, kuten harrastuksista ja perheeltä (katso otsikkoa klikkaamalla Talouselämän uutinen 22.5.2011, jonka mukaan pitkä työmatka on riski jopa avioliitolle).

Helsingin tulisi kantaa vastuunsa ja osallistua sellaisten liikennehankkeiden kustannuksiin, jotka sujuvoittavat Helsingin ja kehyskuntien välistä työmatkaliikennettä. Se on nimittäin helsinkiläistenkin etu, työmatkaliikenne. Ilman sitä kaikki haluaisivat asua täällä kun nyt monille riittää 8 tuntia 5 päivänä viikossa. On kummallista, että kun Keskustapuolue haluaa pitää koko maan asuttuna, niin yleensä pääkaupunkiseudun liikennehankkeille ei ole löytynyt rahaa, vaikka niissäkin on kyse siitä, ettei kaikkia tarvitse tunkea asumaan tänne niemelle. Jos ei työpaikkoja saada luotua kehyskuntiin, niin sitten työmatkustaminen pitää tehdä mahdollisimman sujuvaksi.

Hämeentien kotiinpaluuruuhkaa Hämeentieltä katsottuna, just ennen ruuhkan jakautumista kahtia: Hämeentielle ja Kustaa Vaasan tielle.



Hämeentien kotiinpaluuruuhkaa Kustaa Vaasan tien risteyksestä katsottuna.

Mikä on porvoolaistumisen merkki?

Kun vasta vajaat puolitoista vuotta sitten muutin Helsingistä Porvooseen, toki entisen kotikaupunkini vielä toistaiseksi paljon paremmin kuin nykyisen kotikaupunkini tuntevana olin kiinnittynyt Helsinkiin monin paikallisin juurin. Helsingin kaupunkisuunnittelua yli 30 vuotta harrastaneena, olen aktiivisena kansalaisena seurannut tiiviisti mm. Keskuspuiston, Kaarelan, Vallilanlaakson ja vaikkapa Mustavuoren asioita, ja edelleenkin sudeettihelsinkiläinen minussa herää kun jotakin tapahtuu joko näissä tai sitten jotakin oireellista, kiinnostavaa tai muuten merkittävää sattuu jossakin muualla päin Helsinkiä. Olen muuttoni jälkeenkin ottanut kantaa Helsingin asioihin, sillä en katso, että osallisuus rajoittuu välittömään maantieteelliseen läheisyyteen. Osallisuus liittyy siihen, missä määrin käyttää jotakin aluetta tai samastaa alueen omakseen.

Kun muutin siis pois kevätkesällä 2011, minusta tuntui että saatoin jättää monet minulle merkittävät paikat sellaisiksi kuin mitä olin ne aina oppinut tuntemaan. Omissa muistoissani voin jähmettää Helsingin silleen kun se oli, mutta kyllä se taitaa muuttua. Tiedän, että esimerkiksi luoteisesta Keskuspuistosta on Kuninkaantammen myötä muisto vain, että Lääkärinkadun nk. kaupunkivillahanke pysyy Yleiskaavassa vaikka kuinka virastopäällikkö sen päältä vaihtuisikin ja että Maununnevalle suunnitellaan jäähallia. Hyvin pian lähtöni jälkeen kuulin, että vanha lähibussini, Helsinki-Kannelmäki -väliä liikennöinyt bussi 42 on vaihtanut reittiä. Enää se ei mennyt Kantsusta suoraan - joskin aikamoisen liittymäsvengin jälkeen - Hämeenlinnantielle, vaan nyt se koukkaa Maununnevalle. Jotkut pitivät tätä graavina palvelutason laskuna. Sitä se ehkä olikin kantsulaisille - joita on 13 000 - mutta selkeä palvelutason nousu se oli maununnevalaisille, joita on 3000. Mutta vakava huononnus? Give me a break.

Tänään Hesarissa hermannilainen - Hermanni on Hämeentien varressa, entisen keskusvankilan pohjoispuolella oleva alue - valitti että HSL:n reittimuutokset ovat heikentäneet hermannilaisten palvelutasoa, että enää esimerkiksi HJK:n kausikorttilaiset eivät pääse suoraan esimerkiksi futisstadikalta kotiin. No, kyllä pääsevät. Hermanni sijaitsee kahden poikittaisen kadun - Teollisuuskadun ja Sturenkadun välissä. Kasin ratikka menee koko Hermannin alueen sivuitse, kääntyen Kurvista Helsinginkadulle, mennen lyhyen kävelymatkan päästä futisstadionilta. Vielä lähemmäs pääsee seiskalla, joka menee Mäkelänkatua, jonka erottaa Hermannista vain parisen korttelia.

Kun vielä viime talvena kuulin neljäkakkosen reittimuutoksesta, mietin, että pitäisikö minun ikikantsulaisena ottaa jotenkin kantaa. Mutta kun nyt luin tästä hermannilaisten palvelutason heikennyksestä, niin vaikka toki olisihan se kivaa, että pääsisi ovelta ovelle, niin vielä parempi olisi kun sitä joukkoliikennettä ylipäätään olisi. Huomasin olevani nyt porvoolainen, ihmetellessäni sitä, onko helsinkiläisillä jalkoja lainkaan.

Uudenmaan ELY-keskus: Ei katua Kumpulanlaaksoon

Helsingin kaupunginvaltuuston kok-dem-akseli ei näköjään joko tunne yleiskaavaa tai pitää sitä vessapaperina, sillä Uudenmaan ELY (Elinkeino, liikenne- ja ympäristö) -keskuksen mielestä Helsingin kaupunginvaltuuston päätös ajaa Vallilan joukkoliikennekatua nk. Kumpulan/Vallilanlaaksoon on yleiskaavan vastainen. Yleiskaavassa alue on merkitty kaupunkipuistoksi, eikä sellaisiin saa rakentaa liikenneväyliä paitsi puiston sisäisiä funktioita palvelemaan. Lisäksi ELY-keskuksen kannanoton mukaan rakennussuojeluun ja kulttuuriympäristön suojeluun ei ole kiinnitetty päätöstä tehdessä riittävää huomiota. ELY-keskus suosittaakin joukkoliikennekadun asemakaavan hylkäämistä, ja valtuusto joutuukin käsittelemään asian uudelleen. Hyvä Uudenmaan ELY-keskus!

Kannanottoni aiheesta voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.

Kokoomus ja demarit sekoilivat Helsingin valtuustossa

Facebook on kätevä kanava, etenkin jos sattuu tuntemaan päättäjiä. Tuntemani helsinkiläinen vihreä valtuutettu kertoi, että Kokoomus kannattaa Vallilanlaakson joukkoliikennekatua, koska alueella asuu vain puhavihervasemmistoa (yäk!), Kokoomuksen valtuutettu Nina Suomalaisen suulla. Mikähän logiikka tässä on? Mainittu punavihervasemmisto kuitenkaan ei kannata suunniteltua joukkoliikennekatua vaan raitiolinjaa. Ajaako Nina Suomalaisen Kokoomus siis vihervasemmiston etua, jonka senkin se tuntee huonosti?

Vastustaessaan ajamansa joukkoliikennekadun sijaan samalle paikalle kätevästi vanhalle ratapohjalle saatavaa raitiotietä, Demarit ja Kokoomus jarruttavat poikittaista joukkoliikennettä, sillä paikalle saisi radan paljon nopeammin kuin kadun. Ja Kokoomuksen mukaan ratikka ei ole joukkoliikennettä. Mitähköhän se sitten on?

Ja sitten nämä, jotka eivät siis ilmeisesti osaisi erottaa juustohöylää lumikolasta, äänestivät juuri sen joukkoliikennekadun puolesta. Niin että ei sitten saada raitiotietä. Kiitos demari- ja kokoomustoverit sekoilemalla viherympäristön pilaamisesta.

Aiemman mielipiteeni asiasta voi lukea klikkaamalla bloggauksen otsikkoa.

Ei katua Kumpulanlaaksoon

Eilen Helsingin kaupunginhallitus päätti kannattaa Kumpulanlaakson pirstovaa bussikatua, vaikka Vihreät esittivät sen pöytäämistä.

Mistä on kysymys? Kyse on bussiliikenteelle tarkoitetusta kadusta, joka lähtee Hämeentiestä, seuraillen alkupäästään vanhaa tavararataa ja yhtyy Mäkelänkatuun jossakin Mäkelänrinteen pohjoispuolella.

Linjauksen alkuperäinen päämäärä on ollut tarjota oikotie ns. tiedelinjalle Viikistä Pasilan ja Meilahden kautta Otaniemeen, kannatettavaa sinänsä. Paljon parempi olisi kuitenkin rakentaa pikaratikka vanhan tavararadan pohjalle. Mäkelänrinteen ja -kadun alittava tunnelikin olisi valmiina.

Nyt vihreää valoa saanut suunnitelma pilaa ainutlaatuisen Kumpulanlaakson rauhan, parin minuutin matka-ajan säästön takia. Alue on nyt keidas Kumpulan ja Vallilan välissä; siihen kuuluu on yliopiston kasvitieteellinen puutarha, siirtolamökkialue, muun Kumpulanlaakson ollessa yleisessä käytössä olevaa, viihtyisää puronvarsilaaksoa. Eikä takeita ole siitä, etteivätkö myös kiireiset työmatka-autoilijat jossakin vaiheessa keksisi käyttää tätä oikotietä. Toivottavasti suunnitelma pysähtyy kaupunginvaltuustoon!