Lukion äidinkielen kursseista ainakin yhdessä kuului opetusohjelmaan suomalainen kirjallisuus. Meidän jokaisen piti tekemän esitelmä jostakin suomalaisesta kirjailijasta, ja tässä vallitsi nopeimman laki: ne, joilla oli mielipide siitä, kenestä kirjailijasta he halusivat esitelmöidä, saivat valita ensin. Kaikilla ei ollut.
En enää muista, kenestä minä esitelmöitsin. Sen sijaan muistan ystäväni - kutsutaan häntä tässä vaikka Mikoksi - valinnan. Tai siis ei-valinnan. Hänelle kallistui Maiju Lassila. Miksi muistan ystäväni esitelmän mutta en omaani?
Ystäväni esitys oli ikimuistoinen, sekä aineistonkeruu että esitystapa. Hyppytunnilla Mikko tuli kotiini, ja kopioi Suuren Tietosanakirjan esittelyn Maiju Lassilasta. Se oli sellaiset kuusi-seitsemän lausetta pitkä. Koska esityksen kestoksi oli säädetty sellaiset 10-15 minuuttia, ystäväni panosti esitystapaan.
"Maaaiijjuuu ... Laaaasssiilaaaa.... oooliii... leepppooiiissaaann....humorisstinneeenn... kaannssaannkkuuvvaaajjaaaa...."
Oli selkeän leppoisasti artikuloitu. Ehkä jopa humoristisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti